31.3.06

Velkaa velkaa, enemmän velkaa

Tilastokeskuksen tämänpäiväisen julkistuksen mukaan velkaantuneiden kotitalouksien määrä ei ole viime vuosina muuttunut. Sen sijaan 25-44-vuotiaiden talouksissa asuntovelkaisuus on lisääntynyt ja velkasummat kasvaneet:

"Vuonna 2004 vähintään sadantuhannen euron suuruiset velat oli 18 prosentilla 25-34-vuotiaista ja 15 prosentilla 35-44-vuotiaista velallisista talouksista. Vähintään 100 000 euron suuruisia velkoja oli muissa ikäryhmissä vain 4-5 prosentilla ja alle senkin."

Tilastokeskuksen mukaan velallisten enemmistön velanottoa voidaan pitää maltillisena. Velkamäärät jäivät keskimäärin alle 30 000 euron kotitaloutta kohti. Kuitenkin asunnonhankintaiässä olevilla kotitalouksilla velkarasite oli paljon keskimääräistä suurempi.

Euro ja talous -julkaisussa ekonomisti Risto Herrala (PDF-teksti) kirjoitti, että tällä vuosikymmenellä suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt ripeästi.

"Yksi velkaantumisen kasvun indikaattori on velallisten kotitalouksien mediaanivelan kasvu noin 10 000 eurosta 20 000 euroon vuosien 1989 ja 2003 välillä. Samaan aikaan velallisten kotitalouksien mediaanivelkaantumisaste nousi 50 prosentista 60 prosenttiin. Velallisten kotitalouksien keskimääräisen velan suhde keskimääräiseen tuloon suureni noin 90 prosentista 120 prosenttiin."

Kansainvälisessä vertailussa tilanne ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen. "Velallisten kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista oli Suomessa vertailumaihin nähden keskimääräinen."

Aamulla kuuntelin YleQ:n radiotoimittajien jutustelua velkaantumisesta. Naistoimittaja epäili, että yksi syy suurentuneisiin velkoihin on euron tulo. Hän uskoi, etteivät ihmiset hahmota, kuinka suuri summa 200 000 euroa todella on.

Ehkä sillä jonkinlainen vaikutus on, mutta luulisin, että ihmiset jollain tasolla silti osaavat hahmottaa rahat ja summat. Jos oma palkka on 45 000 euroa vuodessa, niin kai sitä tajuaa, että 200 000 euron velkaa saa lyhennellä pitkään ja hartaasti?

29.3.06

Rehellinen yritys saa arvostusta

Kuuntelin tänään Paola Suhosta, IvanaHelsinki-merkin takana olevaa suunnittelijaa, eräässä tilaisuudessa. Suhonen puhui tulevaisuuden trendeistä ja tietysti myös muotoilusta, mutta erityisesti jäi mieleeni toteamus siitä, miten merkityksellistä yrityksille olisi olla rehellisiä.

Paola Suhonen totesi, että monen yrityksen nykyisin harjoittama mainostus omasta eettisyydestään ja ekologisuudestaan tuntuu ennen kaikkea mainostukselta: jos tuotteet valmistetaan jossakin kaukomaassa hieman hämärissä olosuhteissa, niin ei rahalahjoitus lasten koulutuksen kehittämiseen tee yrityksestä yhteiskuntavastuullista kuluttajien silmissä.

Jos siis halutaan kilpailla hinnalla, niin tehtäisiin sekin sitten reilusti. Kuluttajat kun arvostavat nimenomaan tätä rehellisyyttä: jos tuntee tulleensa jollain lailla huijatuksi ostoksissaan, pettyy karvaasti, ja asiakassuhde on mennyttä.

Suhonen uskoi, että tulevaisuudessa brändien on yhä tarkemmin jakaannuttava niihin, jotka kilpailevat tunteella ja niihin, jotka kilpailevat hinnalla. Tunne jakaantuu nautiskelija- ja anarkistikuluttajiin ja hinta vastaavasti halpa- ja kalliskuluttajiin. Kuluttaja voi tietysti elämäntilanteestaan, tuotteesta tai ostohetkestä riippuen kuulua eri luokkiin, mutta yritysten olisi kohdennettava tuotteet selkeästi jollekin näistä neljästä ryhmästä.

Suomalaisesta nykymuotoilun uudesta tyylisuunnasta puhuttaessa Paola Suhonen käytti nimitystä fennofolk. Fennofolkissa näkyy esim. kodikkuus, lämpö ja käsintehdyn leima sekä "tuotteiden takana seisominen" eli mm. eettis-ekologiset arvot. Samalla Suhonen painottu muotoilun kaupallista merkitystä ja sitä, kuinka muotoilun tulee tuottaa mielihyvää.

---

Muista blogeista:

Pagisija on saanut näytteen terveysvaikutteista jogurttia. Cybbis kuunteli vakuutusyhtiön tarjouksen, muttei vaihtanut vakuutustaan. Tiina Kaarela ei tykkää Philipsistä. PA muistelee lapsuudessaan saamiaan rahoja.

Lisäksi tiedoksi, että lisäilin omaan materiameemi-tekstini loppuun muita blogeja, joissa tähän brändilistaukseen on osallistuttu (lista lienee hyvin vajavainen, mutta täydennetään tarpeen mukaan).

27.3.06

Siru aiheuttaa ongelmia

Kun sirukorteilla rahan nostaminen muuttui helmikuun alussa niin, ettei rahaa enää automaatilla tipu kuin sitä sinistä korttiaukkoa käyttämällä, kirjoittelin sirujen heikohkosta kestävyydestä.

Maaliskuun alussa oma, pari kuukautta vanha kortin siru olikin jo saanut sellaisen naarmun, ettei se toiminut enää missään (kortti oli illan ilman suojaa käsilaukun taskussa ja siellä sen kolhun kai sai). En siis saanut nostettua käteistä rahaa lainkaan sen viikon aikana, jonka odotin uutta korttia.

Tämä tietysti oli pientä, mutta nyt olen huomannut pari muutakin ongelmaa sirun kanssa. Viime viikolla Sellon Indiskassa kortti ei toiminut: myyjän mukaan nimenomaan Osuuspankin uudet sirukortit eivät suostu toimimaan maksuvälineinä.

Lauantai-iltana Hakaniemen Rytmi-baariin mennessä ovella tervehti lappu, jossa kerrottiin, ettei sirulla varustetuilla korteilla maksaminen onnistu. Niin asiakkaat joutuivat menemään ulos nostamaan käteistä läheiseltä pankkiautomaatilla (tai lainaamaan toisiltaan euroja).

Lieneekö näitä sirujen käyttöongelmia yleisemminkin vai onko kyse vain yksittäistapauksista, joissa liikkeen systeemit eivät jostain syystä toimi yhteen pankin järjestelmien kanssa?

Jotta ei menisi aivan sirujen negatiivisten puolten luetteluksi, niin positiivista on ollut se, että muutamissa liikkeissä (esim. Kenkämarski) olen sirun ansiosta voinut maksaa ostokseni käyttämällä tunnusluvun naputtelua.

---

Myös Antti Vähä-Sipilä kirjoittaa kortilla maksamisesta (kiitos Jannelle blogivinkistä!). Asiakaspalvelublogissa pohditaan luonnollisesti hyviä ja huonoja asiakkaiden ja myyjien kohtaamisia. Olutblogi on tietysti monen kyseisestä juomasta kiinnostuneen kuluttajan lukemistoa. Marjut vinkkasi Vapaa-aikavirastosta, josta löytyy kattavasti tietoa ja myös esimerkiksi asiakaskommentteja Suomen ravintoloista.

25.3.06

Materiameemi

Tiia käynnisti kulutusjuhlijan unelmameemin, eli nyt pitäisi kehuskella suosikkituotteita. Tehtävänanto: "Luettele 5-10 tuotetta, joita sinulta löytyy AINA kotoasi. Mieluiten tiettyjä tuotemerkkejä, ettei mene perustuotteiden luettelemiseksi ("joo, mulla on aina sukkia ja hammasharja kotona"). Kerro myös lyhyesti, miksi juuri listaamasi tuotteet / tuotemerkit."

Kuten muillakin meemin osallistuneilla, ovat nämä tuotteet myöa minulla luonnollisesti elintarvike- ja hygieniapuolta. Tässä tämän hetken suosikkeja:

1. Pakkasmarjan mustikkapakasteet. Eipä tullut viimekään syksynä käytyä mustikkametsässä, eikä omaan pieneen pakastimeen edes mahtuisi mahtavaa marjasatoa. Mustikoita sotketaan niin kaurapuuroon, rahkaan kuin talkkuna-marjakeitto-mössöön.

2. Schwartzkopfin Osis-kuituvaha. Kampaamotuotteena maksaa tietysti vähän enemmän, mutta on riittoisa ja toimiva tukkani muotoilija. Käytössä myös saman sarjan hiuslakka.

3. Reilun kaupan kahvia. Omatunto ei enää salli minkään muun kahvin ostamista (hetkittäin on yritettävä olla eettinen kuluttaja), ja sinkkutaloudessa pikkupaketti onkin aivan sopivan kokoinen. (Kahvi puuttuu kuvasta, koska olen ottanut paketin pois pahvikääreistä.)

4. Tämän hetken suosikkini ripsiväreistä on kumiharjalla varustettu Nivean Lash Revolution. Saa helposti ja nopeasti riittävästi väriä ripsiin.

5. Tuubissa myytävä tomaattisose. Rainbow taitaa olla useimmiten ostamani merkki.

Esimerkkejä muista tuotteista, joita hyllyistäni on mielellään löydyttävä, mutta joissa merkillä ei niin väliä: nenäliinoja, maitorahkaa, giniä, tonicia, olutta, viiniä, chai latte -tee, pakastekasviksia ja sämpylöiden leipomistarvikkeita (jauhot, hiivat jne).

---

Lisäys 29.3. eli muita blogeja, joissa meemi on kiertänyt:
Matkalla, Kukkamaa, Pagistaan, Realistisen optimistin vuodatus, Pala maailmaani, Oisko ittestäs kivaa, Marginaali ja Z- hän kääntää kylkeä.

Pistä kommentti, jos olet meemiin vastannut, mutta blogisi puuttuu listauksesta: mielelläni kokoan kaikki vastanneet tänne.

Lisäys 4.4.: Materiameemittelijöinä Veloena, Pauliina, Kervå & Wanhapiika.

24.3.06

Viikkorahojen tuloerot tasoittuivat

Eilen uutisoitiin YIPPEE-tutkimus, josta otsikoihin nousi erityisesti se, että nykynuoret käyttävät nettiä yhteydenpitoon kavereiden kasvokkain tapaamisen sijaan. Itse kiinnitin huomiota siihen, että tyttöjen ja poikien saaman viikkorahan määrän ero on kadonnut:

"7-16-vuotias saa kuukaudessa käyttöönsä noin 17 euroa omaa rahaa, mikä on kutakuinkin sama summa kuin kaksi vuotta sitten tehdyssä edellisessä tutkimuksessa. Tuolloin tytöillä oli kuitenkin käytössään keskimäärin neljä euroa vähemmän kuin pojilla, mutta nyt ero on kuroutunut umpeen.

Lapset päättävät itsenäisimmin makeisten, limsojen ja välipalojen ostamisesta, suurissa hankinnoissa vanhemmat ovat päättäjiä."

Omassa nuoruudessani ja kodissani tilanne taisi olla suurinpiirtein sama, mutta saamani rahasumma oli vaatimattomampi. Enkä alle 10-vuotiaana saanut mielestäni minkäänlaista viikkorahaa, ellen aivan väärin muista. Perheessämme ei tainnut lapsilla olla sukupuolten välisiä tuloeroja: luulen, että sain rahaa samalla tavalla kuin veljeni, ja tiettyihin hankintoihin, kuten cd-soittimeen tai vastaavaan, rahaa piti itse säästää.

Varsinaisten kotitöiden tekemisestä (siivous, leipominen, polttopuiden pinoaminen yms.) ei kodissani palkkioita maksettu. Maatilalta löytyi toki myös sellaisia tehtäviä, joista sitten sovittiin jopa ihan rahapalkat.

22.3.06

Aikakauslehtien maailmassa

Sain tänään tutkailtavaksi Veli-lehden, eli nuorille miehille suunnatun Trendin kaltaisen lehden. Koska en kuulu kohderyhmään, taidan olla jäävi arvioimaan julkaisua, mutta kiitettävästi siinä kaikenlaista miesten vaatetta, tuotetta ja kosmetiikkaa esitellään.

Toivottavasti tämä lehti nyt löisi itsensä läpi, ettei enää tarvitsisi kuulla näistä miehille suunnatuista aikakausjulkaisuista, jotka eivät sitten kuitenkaan Suomen markkinoilla menesty. Ihmettelenkin, mikseivät lehtikustantamot panosta innokkaammin jo olemassa olevaan lukijaryhmään eli kaltaisiini naisiin.

Minusta nimittäin tuntuu, ettei tällä hetkellä ole olemassa yhtään naistenlehteä, jonka kokisin varsinaisesti itselleni tehdyksi: haluaisin kerran kuukaudessa ilmestyvän lehden, jossa yhdistyisivät sopivasti kauneus-, muoti-, kunto-, terveys-, sisustus-, ihmissuhde- ja ajankohtaisjutut.

Siis sekä kevyttä hömppää että vakavampaa asiaa, mutta painotus sillä asiapuolella. Hieman kuin Image, mutta lähempänä ruohonjuuritasoa ja selvästi naisille tehtynä.

Aikakauslehtipuolella ihmettelin tässä myös Anna-lehden kampanjaa. Hesarin välissä tipahti joku tarjouslippu, ja mieleeni jäi, että tarjouksessa mainitun tilauksen pystyi tekemään tietysti myös netissä. Annan sivuilta suoraan löytyi kyllä tilausmahdollisuus, mutta ei mainintaa kampanjasta. Niin oli sitten kaivettava esiin se Hesarin mukana tullut mainoslärpäke ja sitä kautta päädyin oikealle sivulle.

Tämähän nyt tietysti oli vain yksi esimerkki siitä, miten lehtiä myydään mitä erilaisimmilla kampanjoilla ja hintatarjouksilla. Mutta silti toivoisi, että kuluttajaa kohdeltaisiin tasapuolisemmin ja mahdolliset kampanjat tuotaisiin reilusti esiin nettisivuilla: nyt piti muistaa tarkka osoite, ennen kuin pääsi kiinni haluamaansa kampanjaan.

20.3.06

Ensimmäinen ei aina kelpaa

Kaupassa näyttäisi asioivan tietty ihmistyyppi, joka ei koskaan voi ottaa hyllystä tuotetta, joka on ensimmäisenä tai päällimmäisenä. He kaivavat karkkipussin muiden pussien takaa, kurkku valitaan taatusti hyllyn perimmäisistä tai kermaviilipurkki kurkotellaan maitohyllyn takaseinän lähistöltä.

Tietysti itsekin tarkastan tuoretuotteiden kohdalla esimerkiksi päivämäärät. Yhden ihmisen taloudessa on järkevää valita tuotteet, joiden viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen -merkintä on mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa. Mutta kuivatuotteista, säilykkeistä ja vastaavista nappaan huoletta sen, joka on lähimpänä kättä.

Olen huomannut itsessäni myös sen piirteen, että jos jokin tuote (erityisesti viinit Alkon hyllyssä) näyttää olevan vähissä, niin tekisi mieli itsekin ottaa sitä. Jotenkin sitä kuvittelee, että ehkä se tuote on niin suosittu ja hyvä, jolloin kaikki ovat kahmineet sen itselleen. Kuitenkin tiedän, että lähes aina kyse on varmasti siitä, ettei hyllyjä yksinkertaisesti ole täydennetty tai tuotetta tullut lisää.

---

Kiinnostava uusi blogituttavuus on Esinetarinoita, joka sisältää nimensä mukaisesti kirjoituksia esineistä ja niiden merkityksistä. Verkkokauppa-blogi tarjoaa tieatoa sähköisestä kaupankäynnistä. The Jumalauta Food Rewiev arvostelee englanniksi aterioita siellä ja tuolla useamman kirjoittajan voimin.

19.3.06

Poistomyynnit tarjoavat mahdollisuuden löytöihin

Tuossa jokin aika sitten huomioin Lustwearin ns. ystävänmyynnin, joka järjestettiin tänään. Sieltä kävinkin ostamassa t-paidan (20 e), hameen (20 e) ja farkut (90 e).

lustwear

Nämä erilaiset maahantuojien ja valmistajien ystävä- ja muut poistomyynnit ovat Helsingissä varsin tavallisia. Samoin tietysti myös eri liikkeiden ns. outlet-myymälät ovat tällä vuosikymmenellä ilmeisesti lisääntyneet (esim. Stockmannilla on omansa).

Tämäntyyppiset myyntitilaisuudet tarjoavat tietysti mahdollisuuden tehdä hyviä löytöjä, mutta itse en kovin usein näissä käy. Ongelmana on esimerkiksi vaatteiden mahdollisesti suppea kokovalikoima, sillä myytävät tuotteet voivat olla esimerkiksi mallikappaleita.

Muutenkin valikoima voi olla pieni tai tuotteista tulee mielikuva, että nämä todellakin ovat jämävarastoa, joka ei ole kelvannut kenellekään. Hinnatkaan eivät aina ole niin edullisia, että ostos tuntuisi sitten aidosti mainiolta löydöltä.

Ongelmaksi muodostuu myös myyntipaikkojen sijainti. Useimmat ystävämyynnit ja vastaavat järjestetään jossain muualla kuin Helsingin keskustassa. Minä en yksinkertaisesti viitsi lähteä jonnekin hankalammin saavutettavaan paikkaan ostoksille, etenkin, kun ei ole mitään takeita siitä, että reissu kannattaisi.

Mutta tämän päivän ostosmatka oli siis onnistunut ja helppo. Uusia farkkuja olen kaivannut, ja Lustwearin vaatteissa on minun mieleistäni jujua. Hameen osto varmistui sillä hetkellä, kun kanssani vaatteita yhtä aikaa sovittanut nainen kehaisi, miten hyvältä hame näyttää päälläni. Sen verran helppo siis olen, että toisen mielipide riittää vahvistamaan ostopäätökseni.

18.3.06

Kannattaako ryhmäkanne?

Tällä viikolla ryhmäkanne nousi taas keskusteluun, kun asiaa pohtinut työryhmä päätti esityksessään puoltaa sitä. Kyse olisi siis siitä, että "ryhmäkanteella saatetaan vireille oikeudenkäynti, jossa käsitellään keskitetysti vaatimuksia, joita henkilöjoukolla on samasta perusteesta johtuen. -- Ryhmäkanne soveltuu periaatteessa erityisesti sellaisten vaatimusten käsittelyyn, joissa yksittäin ajettuna oikeudenkäynnin kustannukset olisivat epäsuhteessa kysymyksessä olevaan vaatimukseen nähden." (Ryhmäkanne.fi)

Käytännössä tällaisia tilanteita voisivat olla esimerkiksi tehdas, jonka myrkkyvuodosta aiheutuisi merkittävää haittaa lähialueen ihmisille tai tilanne, jossa elintarvikefirmalta jäisi tuotteesta pois maininta jostakin allergiaa aiheuttavasta ainesosasta, ja tuotteesta aiheutuisi sairastapauksia allergikoille.

Kuluttajavirasto ajaa voimakkaasti ryhmäkannetta. Luonnollisesti Elinkeinoelämän keskusliitto EK vastustaa sitä. Myös tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa uskotaan, että ryhmäkannetta parempi olisi kuluttaja-asiamiehen kautta hoidettava ryhmävalitus, jota mietinnöissä on vaihtoehtona väläytelty.

Olen kallistumassa EK:n ja Hesarin kannalle, eli en pidä ryhmäkannetta Suomessa välttämättömänä. Yhtenä syynä mielipiteeseeni on se, että aidosti uskon siihen, että myös netin kehittymisen myötä se kuluttajien valta kasvaa joka tapauksessa. Ruotsissa ryhmäkanteita on ilmeisesti tämän mahdollisuuden olemassa olon aikana (vuoden 2003 alusta) nostettu muutamia, joten suurta merkitystä asialla ei käytännön tasolla ole ollut.

Kaikenlainen "turha" lainsäädäntö on aina ongelmallista. Olen myös Überkuulin kanssa samaa mieltä siitä, miten särkylääkkeiden myynnin rajoittaminen pariin pakkaukseen kerralla on lähinnä surkuhupaisaa.

---

Eri osa-alueiden kuluttajablogeja putkahtelee lisää: LadyKiller innostui perustamaan kaipaamani Kenkäblogin ja lisäksi Blogilistalle on ilmestynyt Einestaivas, joka lupaa arvioida elintarvikemaailman valmisteita. Tomi arvioi mainiosti omaa kulutuskäyttäytymistään Kestämätöntä kulutusta -blogissa.

Koska tämän blogin suosion ja näkyvyyden kasvun myötä paineet entistä paremman kulutusblogin pitämiseen ovat kasvaneet, niin muutoksia on tännekin luvassa lähitulevaisuudessa.

17.3.06

Vastauksia kysymyksiin

Viimeisen vuorokauden aikana olen saanut kysymyksiä liittyen tähän blogiin ja itseeni. Vastaan niihin nyt tässä.

Miten Aamu-tv:ssä esiintyminen vaikutti blogin kävijämääriin?


Eilen torstaina kävijöitä blogissa oli laskurini mukaan 313 ja sivulatauksia 1043. Aiemmin sellaisina päivinä, jolloin olen julkaissut uuden tekstin, kävijöitä on ollut n. 30-50. Eilen eniten kävijöitä tuli SchizoBlogista (n. 90) ja Just Sopivasti-blogista (n. 60). Blogia oli googletettu jonkin verran sanoilla "kuluttavasta elämästä", "kulutusjuhlija" tai "kuluttaja blogi".

Mikä ihmeen kuluttajaekonomisti sanot olevasi?


Me kuluttajaekonomian oppiaineesta (Helsingin yliopisto) valmistuneet kutsumme itseämme tällä nimikkeellä. Virallinen tutkintonimikkeeni on maatalous-metsätieteiden maisteri (MMM). Kuluttajaekonomia oli minulle täysin oikea valinta, ja pidin opiskelusta paljon.

Olen valmistunut kuluttajaekonomiasta tammikuussa 2004, ja suppeina sivuaineina opiskelin elintarvike-ekonomiaa, markkinointia, tietojärjestelmätiedettä (kauppakorkeakoulussa) ja journalistiikkaa. Suppeat sivuainekokonaisuudet olen suorittanut avoimen yliopiston puolella myös viestinnästä ja aikuiskasvatustieteestä.

Pro gradu -työni otsake oli "Arjen helpotusta vai turhaa ylellisyyttä – työssäkäyvien äitien ajatuksia kotitaloustyön teettämisestä".

Aiemmin eli vuonna 2000 valmistuin tradenomiksi (pääaine markkinointi) Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

Miksi perustit kulutusblogin?

Kuluttaminen kiehtoo minua niin paljon, että huomasin pohtivani asiaa kohtuullisen usein. Tämänhetkinen viestinnän työni ei kuitenkaan suoraan liity kuluttaja-asioihin, joten tuntui hyvältä ratkaisulta ilmaista ajatuksia blogia käyttäen.

Olen jo aiemmin kirjoittanut "normaalia", päiväkirjamaisempaa blogia, joten julkaisumalli oli tuttu: helppoa ja nopeaa, mutta samalla saa mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Useimmat teksit syntyvät varsin helposti ja koska en tästä mitään palkkaa saa, niin tekstit eivät myöskään usein ole niin viimeisteltyjä kuin mitä työssäni tuottamat pätkät.

Blogeja olen itse seurannut varmaan kolmisen vuotta.

Miten sinut löydettiin puhumaan televisioon?

Taustalla oli Kauppalehti Presson 4. maaliskuuta julkaisema juttu kuluttajien vallan kasvusta, jonka blogissani mainitsin. Presson toimittaja ei ollut minuun missään yhteydessä etu- tai jälkikäteen, ja käsittääkseni hän oli päätynyt blogiini googlettamalla tai vastaavalla tavalla. Tästä artikkelista Ylen toimitus oli blogini havainnut, ja sain taustatoimittajalta sähköpostin ja ehdotuksen haastattelusta.

Miten sinulla riittää aikaa moiseen?

Ajankäytössä on tietysti kyse valinnoista. Minulle tämä on sen verran tärkeä asia ja tunnen saavani tästä niin paljon, että kulutettu aika on sen arvoista. Eikä yhden tekstin naputteluun ja muutamiin kommentteihin vastaamiseen mene loppujen lopuksi kovin paljon aikaa, sillä mielestäni olen varsin rutinoitunut kirjoittaja.

Olet sitten varmaan tosi tarkka ja harkitsevainen kuluttaja?

Enpä oikeastaan. Olen kuvaillut itseäni "vaaleanvihertäväksi egoistiksi", eli pyrin toki ottamaan huomioon esimerkiksi ympäristö- ja eettisyysnäkökohtia, mutta ne eivät kuitenkaan ole päällimmäisinä tekijöinä ohjaamassa kulutustani. Kuluttamiseeni kuuluu selvästi myös nautintojen ja mielihyvän hakeminen, ja esimerkiksi eilen palkitisin itseni tulppaanikimpulla ja suklaalla.

Miksi sinulla ei ole televisiota ja miten pärjäät ilman sitä?


Minulle netti on nykyisin paljon televisiota tärkeämpi. Olen toki ajatellut, että ehkä sen töllön voisi taas joskus hankkia, mutta tällä hetkellä se ei ole tullut tarpeelliseksi. Jos jokin tv-ohjelma on pakko nähdä, menen käymään kavereiden luona.

Suoraan sanottuna se blogisi sisältö ei kyllä oikein kiinnostanut./Puhuitte televisiossa itsestäänselvyyksiä.

Ei kuluttamisen tarvitse kaikkia tietysti kiinnostaa samalla tavalla. Se on kuitenkin osa meidän arkeamme, joten varmasti jokainen jollain lailla sitä miettii enemmän tai vähemmän.

Televisiohaastattelussa tämä ajan ilmiö saatiin mielestäni kohtuullisen hyvin jollain lailla tuotua esiin. Toki nämä kuluttajuuspohdinnat tuntuvat helposti itsestäänselviltä juuri niiden arkipäiväisyyden vuoksi, mutta mielestäni ne ansaitsevat silti tulla sanotuksi ääneen.

Kerro itsestäsi jotain yleistä.

Olen syntynyt vuonna 1977 ja kasvanut maalaisympäristössä Liperissä, Joensuun vieressä. Nyt asun sinkkuna Helsingin Kalliossa. Harrastan tämän ns. nettiaktiivisuuden lisäksi esimerkiksi liikuntaa ja kavereiden kanssa laatuajan viettämistä mm. Kallion baareissa. Pidän siis esimerkiksi hyvästä ruuasta, juomasta, seurasta, viihteestä ja kirjoista.

Ja jos joku nyt minut kadulla tai muualla tunnistaa, niin hienoa olisi, jos tulet tervehtimään! Minun kanssani ei todellakaan ole pakko jutella kuluttamisesta tai blogeista, vaikka siitä tosin lienee helppo aloittaa.

16.3.06

Mitä jäi mieleen aamusta?

Vielä muutama poiminta ja päällimmäiseksi mieleeni jäänyt asia aamuisesta tv-keskustelusta:

Ensinnäkin kuluttaminen ja kuluttaja-aktiivismi ei ole vain negatiivista, vaikka se usein sellaiseksi mielletään. Aktiivinen voi olla myös myönteisessä hengessä. Se, että kuluttajat saavat netin myötä mahdollisuuden jakaa entistä tehokkaammin kokemuksia, on myös yrityksille mahdollisuus.

Lisäksi jo se, että tällaisia keskusteluja käydään mediassa, osoittaa aiheen kiinnostavuuden ja tärkeyden. Ihmisillä on aidosti halua saada selville muiden mielipiteitä, ja toisaalta he ovat kiinnostuneita antamaan vinkkejä toisille.

Tulevaisuudessa kuluttajien antama palaute tulee yhä tärkeämmäksi, sillä sitä voidaan käsitellä, jalostaa ja jakaa tehokkaammin. Näin voimme saada muiden kirjaamia kommenttaja vaikka suoraan siihen päätelaitteeseen, jota kuljetamme jatkuvasti mukanaan.

Kiitos kaikille kehuja jakaneille ja tietysti myös niille 17 uudelle tilaajalle, jotka Blogilistalle ovat tämän blogin tilanneet. Suurimmat kiitokset niille lukijoille, jotka ovat jaksaneet blogiani matkan varrella lukea ja kommentoida.

Tästä on hyvä jatkaa ja kehittää, kuten kulutettu lausahdus kuuluu (ja niitä työtarjouksia vaikka televisioon otetaan tietysti vastaan ja harkintaan)!

Haastattelu Ylen aamu-tv:ssä

Ylen aamu-tv:n keskustelu, jossa siis olin mukana Kuluttajatutkimuskeskuksen Petteri Revon kanssa, on nyt löydettävissä Yle24:n Videosalista kohdasta Aamu-tv:n keskusteluosuus klo 6.45-7.
HUOM! Keskustelua ei enää sivuilla ole, ja tekijänoikeussyistä en sitä itse voi levittää netissä.

Kivaa oli, vaikkakin ei noin lyhyessä pätkässä voi sanoa kaikkea, mitä haluaa. Ja tomaattien hinnoista puhuessani sekoilin sanoissani. Mutta omalta osaltani olen nyt siis vienyt blogien, netin ja kuluttajuuden sanomaa eteenpäin.

Pistäkäähän rohkeasti kommentteja ja ajatuksia kuluttajuudesta, kuluttamisesta ja kulutuskulttuurista tulemaan, arvostan niitä kovasti!

15.3.06

Netin vaikutus kuluttaja-aktivismiin

Ovatko kuluttajat tulleet netin myötä aktiivisemmiksi antamaan palautetta ja kommentoimaan tuotteita? Käytännössä ovat, mutta siihen on varmasti vaikuttanut moni muukin seikka kuin tämä internetin tuleminen.

Kuluttaminen on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi jokaisen elämää. Joskus aiemmin ihmiset kävivät siinä lähikaupassa ja ostivat päivittäistavaransa niistä valikoimista. Nyt on jo mietittävä, meneeko automarkettiin vai lähikauppaan, ja erityisesti siellä automarketissa tuotteiden kirjo on niin suuri, että kuluttaja joutuu valitsemaan juustohyllyn edessä, ostaako hän tänään halvinta kilojuustoa, kevytjuustoa, kotimaisen meijerin valmistettava, ulkomaailaista erikoisjuustoa vai kokeileeko hän uutuustuotetta.

Lisäksi kuluttajan valintoja ja vastuuta korostetaan nyt paljon. Ihmisille kerrotaan, että heidän valinnoillaan on ratkaiseva merkitys mitä moninaisempiin seikkoihin jätevuorten kasvusta globalisaation kehitykseen ja Suomen työllisyydestä omaan henkiseen ja fyyiseen hyvinvointiin.

Monilla ihmisillä on nyt myös rahaa käytettäväksi. Tietysti kuluttaja haluaa saada rahoilleen parhaan mahdollisen tuoton, joten sitä, mihin rahat käytetään (ulkomaanmatka, uusi auto vai kotisiivouspalvelun osto) on tietysti mietittävä. Kun varallisuutta on vähän, kuluttaja ei yksinkertaisesti pysty tekemään ostoksia samalla tavalla.

Nämä ovat esimerkkejä taustatekijöistä, joiden vuoksi kuluttaja-asiat kiinnostavat nyt paljon. Sopivasti nyt on myös tarjolla internet, jossa kuka tahansa voi lukea muiden kokemuksia ja kertoa kommenttejaan eri tuotteista ja palveluista keskustelupalstoilla tai vaikkapa näin blogissa. On helppoa olla aktiivinen: naputat lyhyen kysymyksen tai kommentin ja usein saat siihen myös vastauksen. Samalla voi pysytellä kasvottomana ja nimettömänä. Ennen nettiä ei ollut mitään vastaavaa kanavaa.

Netti on vanhaa tuttua puskaradiota laajempi ja monipuolisempi väylä välittää kokemuksia: kyllä minä luotan netin kautta saamiini muiden tuote- tai palveluarvioista samoin, kuin jonkun tutunkin.

Kuitenkaan mielestäni vielä ei olla siinä tilanteessa, että pelkästään netissä vellova keskustelu voisi käynnistää esimerkiksi laajan kuluttajaboikotin. Se vaatii vielä perinteisen median huomion, sillä netissä asiat hajaantuvat ja pirstaloituvat, eivätkä vielä samalla tavalla saavuta kaikkia. Toisaalta niin printti- kuin sähköinen media seuraa yhä enemmän netissä käytävää keskustelua, joten sieltä on toimittajienkin helppo löytää uutis- ja juttuaiheita myös kuluttamiseen liittyen.

Yritysten kannalta netti tarjoaa hyvän mahdollisuuden kerätä tuotepalautetta ja muuta kuluttajilta tulevaa kommentointia. Suomalaisille suoran palautteen antaminen ei ole kovin luontevaa, mutta sen sijaan on näppärää klikata itsensä firman sivuille ja naputella sähköinen palaute. Käsittääkseni moni yritys saakin nettiaikana kohtuullisen hyvin palautetta.

En minäkään varmasti olisi näin "aktiivinen" pohtimaan kuluttaja-asioita ilman nettiä. En rustailisi yleisönosastonkirjoituksia tai vastaavia. Blogi sen sijaan on tehnyt julkaisukynnyksen matalaksi, ja tätä kautta tiedän saavani edes jonkun lukemaan tekstejäni ja usein saan myös hyvää palautetta.

(Tämä teksti oli valmistautumistani huomiseen aamu-tv:n keskusteluun kuluttaja-aktivismista, pintasilaus aiheesta, josta en todennäköisesti pääse sanomaan kuin pari huomiota.)

Lisää mediajulkisuutta

Huomenna torstaina YLE:n aamu-tv:ssä keskustellaan n. klo 6.45 kuluttajien vallan muuttumisesta netin myötä. Myös minut pyydettiin mukaan, joten nyt tässä sitten jännittyneenä odottelen huomista.

Jos lukijoilla on vinkkejä tai näkemyksiä aiheeseen, niin vielä ehtii vaikuttaa! Kommentteja esimerkiksi netissä tällä hetkellä vellovista kuluttajuuteen, tuotteisiin tai palveluihin liittyvistä keskusteluista tai blogikirjoituksista otan mielelläni vastaan.

14.3.06

Blogeja kulutuspäätöksiä helpottamaan

Olen ilahtuneena pannut merkille, että Blogilistalle on ilmestynyt blogeja, jotka kohdentavat kirjoitukset tiettyyn tavara- tai palvelualaan ja jakavat näin tietoa muille ostopäätösten kanssa pähkäileville.

Uusimpia tuttavuuksia ovat Tummaa suklaata ja Kaunis*Design. Ensiksi mainitussa blogissa Suklaafriikki arvioi maailmalta löytyviä tummia suklaita (kaakaota yli 70 prosenttia) hyvinkin yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti. Kaunis*Design keskittyy erityisesti sisustustavaralöytöihin, kertoo hintoja ja antaa vinkkejä vaikkapa alan nettisivuista.

Helsinkiläisten lounasvalintoja helpottaa omalta osaltaan jo pidempään toiminnassa ollut Lounasneuvo-blogi.

Vielä silti varmasti mahtuisi monta kapeammankin alan blogia, jossa kommentoitaisiin tuotteita ja nostettaisiin esiin hyviä löytöjä. Esimerkiksi Saippuaa-blogia kirjoittava LadyKiller olisi varmasti yksi lukuisista naisista, joiden uskoisin lukevan kenkiin erikoistunutta blogia. Ja missä viipyy meikki- tai kosmetiikkablogi, sillä naisten keskustelupalstoilla tästä aihealueesta puhutaan paljonkin? Elintarvikkeissa esimerkiksi juustot voisivat ansaita oman blogin.

10.3.06

Nettisivusto pyrkii kampanjatietomarkkinoille

ITviikossa uutisoitiin tänään Etukaista.com -sivuston avaaminen. Innoteca Oy:n tuottaman sivuston ajatuksena on uutisen mukaan "tarjota apua ostopäätöksen tekoon kokoamalla tiedot Suomessa meneillään olevista ja tulevista kampanjoista, tarjouksista ja asiakaseduista".

Toistaiseksi sivun sisältö ei vakuuttanut. Edut vaikuttivat samansuuntaisilta kuin esimerkiksi Keltaisilla sivuilla, eikä tuolla nyt mitään valtaisaa määrää yrityksiä ollut ilmoittelemassa.

Uutisen mukaan pienyritykset voivat kampanjoida sivuilla ilmaiseksi. Pienyritys määritellään sivuilla seuraavasti: Yhtiömuoto on yksityinen elinkeinon harjoittaja, rekisteröity yhdistys, kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö, työntekijöitä on enintään kolme (ml. yrittäjä itse) ja
liikevaihto vuonna 2005 oli enintään 80 000 euroa. Varsinaista ilmoitushinnastoa sivuilta ei löytynyt, vaan sen saa, jos lähettää pyynnön.

Eniten itseäni kiinnostanut ilmoitus oli tieto Lustwearin ystävämyynnistä sunnuntaina 19. maaliskuuta. Muutoin jään katselemaan, miten sivusto kehittyy.

8.3.06

Aina ale

On joitakin kauppaketjuja, joissa tuntuu olevan alennusta saatavilla niin usein, ettei vaikuta järkevältä ostaa mitään normaalihinnalla. Viime syksynä tilasin Ellokselta verhot ja pari pyyhettä, ja tuntuu, että sen jälkeen tuo postimyyntifirma on lähetellyt milloin mitäkin alennusilmoitusta: ”Kalleimmasta tuotteesta 25 % hinnasta pois!”, ”Tilauksen loppusummasta 5 euron alennus”, ”Nyt kaikki tuotteet –10 %”, ”Varastontyhjennys!” ja tätä rataa.

Myös kodintekstiilejä kauppaava Hemtex vaikuttaa mainostavan vähän väliä alennuksiaan. Jos ei ole talvi-, kevät-, kesä- tai syysale, niin sitten kaupataan pussilakanoita puoleen hintaan tai poistomyydään Sir Henry pyyhkeitä. Jostain Lindexiltä kanta-asiakas saa vähän väliä kuponkeja, joilla hinta tippuu 15-30 prosenttia yhdestä tuoteostoksesta tai sukkia saa muuten vaan kaksi paria kolmen hinnalla.

Tällainen hinnoittelusysteemi on siinä mielessä hämmentävää sikäli, että näin opetetaan kuluttajaa odottamaan niitä alehintoja sen sijaan, että maksettaisiin täysi hinta. Toki alennus houkuttelee helposti ostoksille: sinne nettikaupankin ostoskoriin varmasti helposti tipahtaa jotain ihan muuta kuin oli suunnitellut ostavansa. Tai ylipäätään kanta-asiakasalennus saa ostoksille, vaikkei olisi tarvettakaan: ”kyllähän sitä nyt yhden paidan voisi ostaa…”

---

Muista blogeista:

Marjut kommentoi uutista, jonka mukaan tuotteiden käyttövaikeus johtaa usein asiakaspalautuksiin. Persolla on mennyt hermot erään kauppiaan ja tuotepalautuksen vuoksi. Harmaa aavistus antaa ehdotuksen Sonylle kopiosuojausasiassa. Viuhti ei ymmärrä mainoksia.

6.3.06

Kengät vaativat suutaria

Ostin jokin aika sitten alennuksesta punaiset biletyssaappaat, kun halvalla (29 euroa) sain. Jo kaupassa katsoin, että kenkien korkolaput ovat tietysti sellaiset, että ne on vaihdettava pikimmiten, ja samalla mietin, että sileä pohja ei ainakaan edistä pystyssäpysymistä. Testi-iltana olikin sitten todettava, että kivilattialla kengät liukuivat turhan liukkaasti.

Niin sitten vein kengät suutarille ja pyysin uudet korkolaput sekä pitävämmät pohjat. Hintaa tälle tuli 27 euroa, eli lähes yhtä paljon kuin mitä saappaat maksoivat.

Olisiko siis kannattanut samantien ostaa vähän kalliimmat kengät, joita ei olisi tarvinnut heti huollattaa suutarilla käyttökelpoisiksi? Ehkä, mutta vastaavia punaisia saappaita ei olisi tainnut löytyä edes kalliimpana kovin helposti.

Sitä paitsi nykyisin monet naisten kengät taitavat olla sellaisia, että vähintään ne korkolaput on käytävä vaihdattamassa suutarilla kestävämpiin jo heti kaupan jälkeen. Turhauttavaa toimintaa, ja olisin kyllä valmis maksamaan kympin enemmän jo heti kaupassa, jos ne korkolaput olisivat jo ostettaessa laadukkaat. Ns. laatukengissä tilanne on tietysti parempi, kun kengissä on ollut varaa panostaa yksityiskohtiin.

Kysyin suutarilta myös saapaslestejä. Ei löytynyt, eikä kuulemma kannata pitää niitä myynnissä, kun kysyntä on niin pientä. Luulisin kuitenkin, että koska saappaita ostetaan nyt niin paljon, niin joku muukin haluaisi pitää arvokaammat jalkineensa (enkä tällä nyt tarkoita näit punaisia biletyssaappaita) saapaslesteillä kuosissa. Ne paperi- ja pahvitötteröt saappaiden sisään tungettuna eivät nimittäin näytä kovin hyvältä, vaikka saman asian ehkä ajaisivatkin.

---

Muut kuluttavat blogistit:

Oopa esitteli osan kengistään kuvan kera. Petjalla on ongelmia Elisan kanssa. Vaanilassa kehutaan Danonen viljajogurttia. Muun muassa Pää auki ja Tommi kommentoivat viime viikolla esiteltyjä, tulevia alkoholin myyntirajoituksia.

4.3.06

Kuluttajan valta kasvaa

Tänä aamuna hiukkasen hätkähdin, kun luin Presson juttua "Kun kuluttajasta tuli kuningas" (sivu A13, toimittaja Miia Savaspuro). Siellä nimittäin sattui olemaan seuraavaa pätkä:

"Tuoteanalysointi voi olla hyvinkin yksityiskohtaista. "Kuluttavasta elämästä" -blogia aktiivisesti pitävä Mari, "kolmekymppinen kuluttaja ja pohdiskelija", kirjoittaa pakastevihanneksista näin:

Kehun jälleen elintarviketuotetta. Omiin ruuanvalmistussuosikkeihini on nimittäin kohonnut Finnwokki-pakaste, jota valmistaa Apetit... Tuotteen edut: - Mukava valikoima vihanneksia (keräkaali, lanttu, palsternakka, keltainen porkkana, porkkana, kesäkurpitsa) - Kotimainen tuote - Sopiva pakkauskoko, 500 g. - Vihannekset tasakokoisia. - Monipuolinen tuote...." (Koko kirjoitukseni)

Tuo pätkä on tosin siinä mielessä huono valinta, että en ole nyt pariin viikkoon nähnyt kyseistä Finnwokkiakaan S-marketin hyllyssä. Enkä ole ollut niin aktiivinen kuluttaja, että olisin selvittänyt, mistä tuotteen puuttuminen johtuu.

Mutta onpa nyt tämäkin blogi noteerattu printtimediassa, mikä tietysti omalta osaltaan osoittaa bloggaamisen merkityksen nousua. Presson toimittaja ei siis ole ollut yhteydessä minuun juttua laatiessaan.

Itse juttu on hyvää perustarinaa siitä, miten kuluttajan valta on netin myötä kasvanut. Tuskin itse asia on kuitenkaan kovin monelle netissä pörräävälle mitenkään yllättävää. Juttuun on haastateltu myös Digikon Pirkkaa.

2.3.06

Parempi ostos, osa 6

Hyvä urheilusukka on hintansa (n. 6-15 euroa) väärti. Napakka, vähin saumoin tai peräti kokonaan saumaton, hyvin istuva ja hengittävä: näillä määreillä varustettuja juoksusukkia käytän nykyisin urheillessani niin sisä- kuin ulkolajeissa.

Kesän helteillä ei hiosta liikoja, varret (tai peräti koko sukka) ei ryttäänny, ei tule rakkoja ja paksumpi sukka (esimerkiksi hiihto- tai vaellussukka), on riittävän lämmin pakkasillakin.

Yksi sukkapareistani on sellainen, että oikean ja vasemman jalan sukat on muotoiltu erilaisiksi. Varsinaista hyötyä verrattuna sukkiin, jotka käyvät kumpaan jalkaan tahansa, en ole havainnut.

Toki sukkiinkin lisätään turhia ominaisuuksia, esimerkiksi jotakin alumiinilankaa mukamas hikoilua ja bakteerikantoja vähentämään. Mutta perusjuoksusukka on riittävän hyvä ja huomattavasti parempi vaihtoehto niin sisä- kuin ulkoliikuntaan kuin ne tavalliset tennissukat.

Sinällään huvittavaksi tämä sukkatouhuilukin on mennyt, että nyt kaupoissa näkyy erikseen sukkia joka lajiin: on kävely-, juoksu-, aerobic-, hiihto- ja ties mitä sukkaa. Mielestäni lajilla ei sinällään ole merkitystä, vaan käyttötarkoituksella ja omilla mieltymyksillä. Kyllä se juoksusukka sopii ihan hyvin niin kävelylenkille kuin sählypeliin.

Sukkia on urheilukaupoissa niin paljon, etten suosittele merkkejä, vaan kehotan vain liikkujia tutustumaan tarjontaan.

---

Muuta kulutusta blogeissa:

Timo kehuu digiboksia, josta on löytynyt vasta yksi ongelma. Earl Grey puhuu Reilun kaupan tuotteiden puolesta. Mitluanalla on omakohtaisia kokemuksia tanssiasujen kokomerkintöjen ihmeellisyydesta. Antti ehdottaa uutta iltapäivälehteä. Johanna kertoo Kirjahyllyssään kirjahankinnoistaa.

1.3.06

Omaan vai vuokralle

Tilastokeskuksen uusimman kuluttajabarometrin mukaan 11 prosenttia kotitalouksista harkitsee asunnon ostamista tänä vuonna (viime vuonna samaan aikaan asiaa suunnitteli 7 prosenttia). Samaan aikaan Hypoteekkiyhdistys varoittaa voimaakkaasta asuntojen ylikysynnästä. Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat puhututtavat esimerkiksi Helsingin Sanomien keskustelupalstalla.

Itse olen joutunut kohtaamaan viime aikoina turhan usein kysymyksen "Miksi et osta omaa asuntoa, kun saisithan sinä lainaa, jota lyhentäisit saman verran kuin mitä nyt maksat vuokraa?"

Kyllä, tiedän taloudelliset faktat omistusasumisesta ja vuokralla majailemisesta. Tiedostan, että vaikka asuntojen hinnat laskisivat, niin korot sitten nousevat. Tai vaikka ostaisin pienen kämpän, jonka hinta tippuisi, niin vastaavasti saisin sitten seuraavan, isomman asunnon halvemmalle.

Mutta kun minä en vain koe, että oma elämäntilanteeni olisi paras mahdollinen asunnon ostamiseen: Helsingissä asuessani parin vuoden välein on tapahtunut jotain, joka on vaikuttanut myös asumiseen. Epäilen, että lähivuosina tilanne jatkuu samanlaisena, joten sitoutuminen asuntoon ja massiiviseen lainaan ei kiinnosta.

Asuntomarkkinoiden tilanne on toki jo vuosia ollut sellainen, että moni on varmasti odottanut hintojen laskua, mutta toisin on käynyt: viime vuonna vanhojen kerrostalojen hinnat nousivat pääkaupunkiseudulla kymmenisen prosenttia.

Kai minussa on myös jonkinasteista pelkurin vikaa. En uskalla sataprosenttisesti luottaa siihen, että taloudellinen tilanteeni säilyisi yhtä hyvänä tai jopa paranisi, vaikka mitään viitteitä tilanteen huononemisesta ei olekaan. Iso laina hirvittää, ja toisaalta myös se, että jos ostaisinkin asunnon, josta ilmenisi jotain vikaa.

Olen silti kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten jonkinasteisia käännytysyrityksiä asunnon ostamiseksi. Poikkeuksetta nämä henkilöt ovat tietysti olleet sellaisia, jotka itse asuvat omistusasunnossa. Tässäkin näkyy se kuluttajan halu pönkittää omia ratkaisujaan: jos on juuri ostanut asunnon, niin tietysti sitä on ajateltava hyvänä ratkaisuna. Vastaavasti minä haluan puolustaa vuokra-asumista.

Toivon vain, että kun ehkä sitten joskus kirjoitan asunnon kauppakirjan, niin en ryhdy tuputtamaan muille omistusasumisen ihanuutta. Sekä omistus- että vuokra-asumisessa on puolensa, ja jokaisen on ne vain itse punnittava.