Parempi ostos, osa 5

Flunssaisena haluaa turvautua kaikkiin mahdollisiin hoitokeinoihin. Olin kuullut kehuja nenähuuhtelukannun toimivuudesta tukkoisuuden helpottajana, ja päätin ostaa sellaisen itselleni.

Nyt muutaman päivän käyttökokemuksen jälkeen voin itsekin suositella kyseistä tuotetta. Huuhtelu helpottaa tukkoisuuden tunnetta ja saa limat liikkumaan vähän tehokkaammin. Käyttö vaatii pientä harjoittelua, mutta ei se ylettömän hankalaa ole. Tosin varmasti sellainen henkilö, joka kokee veden menemisen nenään esim. uidessa ylettömän epämiellyttäväksi, ei halua käyttää kannua.

Kannun kehutaan helpottavan myös esim. allergisten, astmaatikkojen ja mahdollisesti jopa kuorsaavien henkilöiden elämää sekä poskiontelotulehduksista kärsiviä.

Oman kannuni ostin lähiapteekista 12,90 eurolla. Lisäksi kannun käyttö vaatii tavallista suolaa.

Viinit, korkit ja valinnan vaikeus

Uusivuosi lisää selvästi Alkon myyntiä, ja maailman luonnonsäätiö WWF toivoo, että kuluttajat ostaisivat juhlahuumassaan luonnonkorkillisia viinipulloja.

WWF perustelee kantaansa seuraavasti: luonnonkorkki on ympäristöystävällinen, korkkitammimetsät ovat tarpeen monille eläin- ja kasvilajeille ja ne varjelevat aavikoitumiselta, ja korkkitammi turvaa Välimeren elinkeinoja ja säilyttää kulttuuriperintöä.

Kuluttajana olen hieman hämmennyksissäni. Mielestäni ei ole pitkä aika, kun on kerrottu, miten luonnonkorkeista on pulaa ja synteettiset korkit ovat vähintään yhtä hyvä valinta perusviiniin. Tosin en ole mikään viiniasiantuntija, joten todennäköisesti lipitän ne korkkiviallisetkin tuotteet yhtä lailla kuin moitteettomat.

Useimmille käynee siellä Alkon hyllyjen välissä kuten minullekin: viini valitaan joko jonkun suosituksen tai sitten pullon luoman hinta-laatu -suhteen perusteella. Tietysti myös esimerkiksi viinin alkuperämaa tai rypälelajike saattavat saada huomiota.

En muista, että olisin ostopäätöksen hetkellä liiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, millainen korkki viinissä on. Paitsi tietysti silloin, kun juoma tulee piknikille tai muuhun vastaavaan tilanteeseen, jossa kierrekorkki on kaikin puolin kätevä.

---

Vielä katsaus siihen, mitä muut ovat blogeissaan kuluttamisesta kirjoittaneet:
Perso on todennut tulleensa aikuiseksi (eikä vanhaksi, kuten aluksi kirjoitin), koska ei innostu alennusmyynneistä. Niina sen sijaan on suorittanut nykyisessä kotipaikassaan Englannissa menestyksekkäästi aleostoksia. Terwapiru uskoo, että ilotulitteiden oston tarkoituksena on osoittaa muille oma varallisuutensa. Pää auki ja Schizo-Janne kommentoivat osaltaan CopyCompany -kampanjaa.

Palautusoikeuksista ja kuittivarastoinnista

Kuluttajavirasto muistutti tänään alennusmyyntien alkamisen kunniaksi, että aletavaroihin pätevät samat palautusoikeudet kuin muihinkin tuotteisiin. Siis automaattisesti palautusoikeutta ei ole, jos tuote on virheetön, mutta viallisen tuotteen saa aina palauttaa, olipa sen hinta mikä hyvänsä.

Tiedotteessa huomautetaan myös, ettei esimerkiksi kuitin puuttuminen anna kaupalle oikeutta kieltäytyä viallisen tavaran vaihdosta tai muusta korvaamisesta.

Kauppojen kuittipaperitkin ovat tunnetusti sellaisia, että vaikka kuitin säilyttäisi, niin suurella todennäköisyydellä teksti on lukukelvotonta jo varsin nopeasti. Kuulemani mukaan osa kaupoista on ryhtynyt automaattisesti kopioimaan kuitteja, jotta asiakkaalle jää vakuuttavampi dokumentti ostoksestaan. Tämä on tietysti hyvää palvelua. Ja toki on kauppoja, joista saatu kuitti on automaattisesti jotain muuta kuin sitä tavallista lämpöpaperia (ainakin Verkkokauppa.comista muistini mukaan sai "tavallisen" A4:n kuittina).

Itse olen myös palautustarpeessa käyttänyt kuittina verkkopankista tulostamaani tiliotetta. Koska maksan lähes aina kaikki kymmentä euroa suuremmat ostokset pankkikortilla, jää myös mahdollisista takuuseen kuuluvista tavaroista ostotallenne tiliotteeseen, eli ainakin tieto siitä, millä summalla ja milloin olen kyseisestä liikkeestä tehnyt hankinnan.

Ja muistutuksena vielä kuluttajasuojalain kuuden kuukauden virheolettama:
"Jos tavarassa on virhe kuuden kuukauden kuluessa sen luovutuksesta ostajalle, vastuu virheestä on myyjän. Virheen oletetaan olleen tavarassa jo sen luovutushetkellä, normaalikaupankäynnissä kaupanteossa. Vastuusta vapautuakseen myyjän pitää kumota tämä nk. virheolettama. Näyttötaakka siitä, ettei tuotteessa ollut virhettä, on siis nyt myyjällä. ---
Lähtökohta on, että kuuden kuukauden sääntö on voimassa kaikkien kulutustavaroiden kaupassa joitakin poikkeuksia - kuten elintarvikkeet - lukuun ottamatta. Myös vaatteet ja kengät kuuluvat säännön piiriin."

Kolmannen sukupolven kännykät kytkykauppaan

Ensi huhtikuusta alkaen kännykkäoperaattorit voivat myydä yhdessä sekä liittymän että 3G-puhelimen maksimissaan kahden vuoden sopimuksella. Muita puhelimia kytkykauppa ei koske.

Lehtijuttujen perusteella (Kauppalehti 19.12., Taloussanomat 17.12.) arviot kytkykaupan vaikutuksista vaihtelevat. Toiset operaattorit (TeliaSonera, DNA) eivät hihku riemusta, mutta Elisa uskoo, että kytkykaupasta hyötyvät kaikki. DNA on ilmoittanut aloittavansa olevansa kytkykaupassa mukana heti alusta alkaen, mutta esimerkiksi TeliaSonerassa ei ole vielä paljastettu omia aikatauluja.

Myös arviot kytkykaupan muutoksista liittymien ja kännyköiden hintoihin vaihtelevat. TeliaSoneran johtaja Janne Vainio ennustaa, että hintakilpa siirtyy puheluminuuteista puhelimeen, mutta 3G-puhelimet säilyvät turhan kalliina (n. 400-500 euroa). DNA ja Elisa sen sijaan uskovat, että puhelinten hinnat halpenevat: Elisan myyntijohtaja Tom Lindblad uskoo, että muutamassa vuodessa kaikki uudet puhelimet ovat 3G:tä.

Kauppalehdessä toimittaja Pekka Uotinen kommentoi, että ”kolmannen polven matkapuhelimien ja niiden palveluiden paketointi ja hinnoittelu tulee olemaan huomattavasti monimuotoisempaa kuin muutaman viime vuoden pelkistetty hintaralli”.

Kuluttajan näkökulmasta uuden kytkykaupan vaikutuksia on siis vielä vaikea arvioida, ja ainakin minä jään odottamaan mielenkiinnolla, miten käy. Mihin suuntaan palvelut kehittyvät, millaiseksi hinnoittelu muodostuu (kiinteää hintaa vai bittipohjaisuutta) jne. Tosin itse tuskin heti olen kolmannen sukupolven matkapuhelimeen, joten omakohtaiset kokemukset jäänevät kevättä myöhäisempään ajankohtaan.

Alkoholimainontaa Ruotsin malliin

Suomessa jaksetaan keskustella alkoholin hinnoista, kulutuksesta ja mainonnasta kiitettävän paljon. Ei varmaan olisi ihme, jos tänne rantautuisi Ruotsin malli: alkoholimainokseen on liitettävä varoitus alkoholin haitoista samaan tapaan kuin nykyisin tupakka-askeihin.

Minä en usko noiden varoitustekstien hyötyyn. Ainakaan minun viinin ostopäätöstä mainoksessa oleva teksti ei muuta lainkaan (kuva on Amelia 26/05 -lehdestä).
---

Ajattelin nostaa esiin myös muutaman blogitekstin, joissa käsitellään arkipäivän kuluttajuutta. Pagisija on suositellut omia metsurinsaappaitaan tuntemattomalle naiselle. Mila on ryhtynyt rahastosijoittajaksi. Salanimi&Salanimi muistelee Voimariini-mainosta ja kaipaa kermaa ja voita. Aspo on pelannut DVD-Aliasta, pohtii multimedialaitteita joululahjana ja epäilee, että Linux on monien mielestä kirosana vempeleitä mainostettaessa. Umppa oli naureskellut, kun juotava jogurtti tuli markkinoille, mutta nyt nauttii sitä reiluina annoksina.

Digistä paperille

Vein torstaina muistitikulla kahta kuvaa Kodak Express -liikkeeseen Leppävaaran Selloon. Kerroin, että tässä on pari otosta ja haluan ne viimeistään huomenna printattuina. Ei onnistunut, kun liikkeessä on kuulemma niin kiire. Hieman tyrmistyin tästä: oletin, että tällainen pikkujuttu hoituu helposti.

Onneksi vieressä oli toinen vastaava kuvavalmistamo, josta sain kaksi kuvaani seuraavaksi päiväksi.

Olen yleensä käyttänyt digikuvien paperikuviksi valmistamiseen NetAnttilan palvelua. Voin rauhassa valita tulostettavat kuvat kotikoneella ja sitten noutaa ne haluamastani Anttilasta ohikulkumatkalla, niin ei tarvitse maksaa postimaksuja. Halutessaan kuvat saa tietysti kotiinkin.

En ole vielä tehnyt sen suurempaa vertailua näissä kuvapalveluissa, sillä en niin paljon teetätä digikuvia. Mielelläni kyllä kuulisin, jos joku tietää hinta-laatu -suhteeltaan mainion paikan.

---

Kirjoitin aiemmin HOK-Elannon jakamista kahvipurkeista. Tällä viikolla Alepassa joku rouvashenkilö edelläni kassalla sai purkkinsa pelkällä S-etukortilla. Onkohan siis käytäntöä jouduttu yleisestikin muuttamaan vai oliko kyseessä poikkeus?

Kimppahinnoittelun hankaluuksia

Olin tänään Helsingin keskustassa Tiimarissa ostamassa pieniä joulujuttuja. Yhtenä osana ostoksiani oli pöytätabletit, joita mainostettiin "neljä viidellä eurolla". Yksittäin ne maksoivat 1,90 euroa.

Kun olin jo ostokset maksanut, tsekkasin kuitin ja sanoin myyjälle, että nämä tabletit on nyt kyllä myyty yksikköhinnalla, vaikka näistä piti tulla paljousalennus. Tyttö pohti, josko syynä olisi se, että ostin kahta eri väriä ja alennuksessa ovat mahdollisesti vain punaiset. Sanoin, etten kyllä nähnyt mitään mainintaa siitä, ettei hinta koskisi kaikkia värejä. Niinpä myyjä lähti selvittämään asiaa, ja lopulta sitten sain hyvityksen yliveloituksesta. (Nuori myyjä oli oikein ystävällinen ja pahoitteli virhettä sekä sitä, että aikaa kului kohtuullisen paljon).

Mutta mikä siinä on, ettei niitä kaupan tietojärjestelmiä saada pelaamaan oikein? Tietysti inhimillisiä erehdyksiä sattuu ja koodit voivat jäädä naputtelematta, mutta asiakkaan kannalta on turhauttavaa joutua huomauttelemaan, että hinta oli jotain muuta kuin mitä kassakuittiin ilmestyi. Tiimarin kaltainen kauppa hinnoittelee tuotteitaan hyvin paljon nimenomaan noita könttäalennuksia hyväksikäyttäen, joten siellä luulisi asioiden olevan kunnossa.

Mielenkiintoista oli myös seurata viereisen kassan tapahtumia. Rouvashenkilö oli ostamassa joulukortteja.
Myyjä: "Teillä on nyt tässä kahdeksan korttia, ja ne maksaisivat sitten kaksi euroa. Mutta jos otatte kymmenen korttia, ne maksavat vain 1,50 euroa."
Rouva lähti sitten hakemaan niitä kahta korttia jonoottaakseen kohta uudelleen kassalle.

Minusta olisi kyllä kohtuullista, että tällaisessa tapauksessa ne kahdeksankin korttia voitaisiin myydä sillä 1,50 euron hinnalla ilman turhaa venkslausta. Itse olen tainnut joskus tehdä niin, että olen kehoittanut lyömään kassaan tuotemääräksi kymmenen, ja sitten suosiolla olen jättänyt ne pari kappaletta kauppiaalle. Siinä voittavat kumpikin: minulle tulee parempi mieli alemmasta hinnasta enkä joudu ottamaan turhia tavaroita, ja kauppias voi sitten uudelleen myydä ne pari minulle mukamas jo myytyä pikkutuotetta.

Todellisuutta vastaava mainoskuva

Uusimman Kuluttaja-lehden kysymyspalstalta joku tiedusteli, ovatko hampurilaismainokset ja vastaavat harhaanjohtavaa mainontaa. Niissähän tuote tunnetusti näyttää muhkeammalta ja paremmalta kuin mitä tiskillä saatava tuote todellisuudessa on.

Vastaus oli, että tuotteen pitäisi kuvissa näyttää "todelliselta", joten ylimehukasta, ylirunsasta kuvaa voidaan pitää harhaanjohtavana mainoksena.

Ilmeisestu Hesburger on jo päättänyt siirtyä realistisempiin mainoskuviin. Vai mitä pitäisi päätellä tuosta kuvassa, jossa pulla ei ole ainakaan minun mielestäni mitenkään erityisen herkullisen näköinen?

Liian hankala lahjanlunastus

S-Marketissa silmiini sattui läjä kahvipurkkeja. Läjän vieressä oli kyltti, jossa kerrottiin kyseessä olevan HOK-Elannon 100-vuotisvuoden ilmaislahja jäsenilleen eli S-etukortin omaaville henkilöille. Purnukan saamiseksi tulisi kassalla näyttää sekä kyseinen etukortti että Yhteishyvä-lehdestä leikelty kuponki.

Kassalla sitten vanhempi mieshenkilö yritti saada purkkia mukaansa.
"On minulla tämä kortti", mies intti.
"Niin, mutta kun pitäisi olla se kuponkikin", myyjä selitti.
"No olkoon sitten", mies tuhahti ja jätti purkin kassalle.

Montakohan vastaava tapausta kampanjan aikana ehtii syntyä? Sitä kuponkiakaan kun ei ollut mitenkään helppo löytää Yhteishyvän sivuilta. Ihmettelen, miksei sitä voitu lähettää asiakkaille esimerkiksi bonuslaskelman mukana, jolloin se olisi todennäköisemmin havaittu.

Ymmärrän kyllä, että jokin tuollainen kuponki tarvitaan kortin lisäksi, mutta ehkä asia olisi voitu hoitaa paremminkin. Tai sitten antaa lahjaksi jotain sellaista, joka olisi voitu ojentaa esimerkiksi kassalla tai peräti lähettää suoraan kotiin.

Oman juttunsa paikka olisi tietysti sekin, miten HOK-Elannon asema pääkaupunkiseudulla alkaa olla jo melkein pelottavan vahva. Kuluttajan kannalta tietty kilpailu on hyvästä, mutta nyt kyseinen ketju on onnistunut saamaan vankan jalansijan niin vähittäiskaupasta kuin ravintoloista. Sinällään tietysti mukavaa, että vihreää korttia vilauttelemalla saa näennäisiä alennuksia erilaisista asioista oluttuopeista alkaen.

Lisäys 14.12.: Päivän Kauppalehden kolumnissa Veijo Sahiluoma spekuloi S-ryhmän asemaa osittain samansuuntaisesti kuin minä: "-- alkaako S-ryhmä jossain vaiheessa olla uhka markkinataloudelle. Sen yritystoiminta kattaa jo nyt harvinaisen laajan alueen. Keskittämällä voimavaransa yhdelle toimialalle tai markkina-alueelle S-ryhmä on ylivoimainen kilpailija nimenomaan rajallisilla voimavaroilla toimiville yrittäjille --."

"Varmaa kuitenkin on, että S-ryhmän resurssit ja yhteiskuntasuhteet olivat ja ovat riittävät vähittäiskauppaverkoston voimakkaaseen laajentamiseen, mahdolliseen hintamanipulaatioon, jopa epäterveeseen hinnoitteluun ja suurimpiin ostopalautuksiin --."

Nopeaa palvelua ilman jonotusta

Tänään Helsingin yliopistossa väittelee Katri Jakosuo, jonka väitöskirjan aiheena on "Asiakas- ja henkilöstötyytyväisyyden väliset yhteydet. Tapaustutkimus Suomen Postista".

Jakosuo toteaa tutkimuksessaan, että tässä tapauksessa henkilöstön tyytyväisyys ei vaikuttanut asiakkaiden tyytyväisyyteen. "Rutiiniluonteisissa palveluissa palveluprosessin onnistumiseen näyttävätkin vaikuttavan henkilöstön ammattitaidon ohella erityisesti palvelun nopeus ja mahdollisimman lyhyt jonotusaika. --- yli 10 minuutin jonotusaika heikensi selvästi asiakkaan arviota toimipaikan palvelun laadusta ja sen eri osa-alueista."

Pitkä jonotus on varmasti minullakin yksi suurimpia ärsytyksen aiheuttajia missä tahansa liikkeessä tai asiointipaikassa. En muutenkaan pidä odottamisesta, mutta erityisen ärsyttävää se on silloin, kun itsellä on kiire ja jos tulee tunne, että henkilökunta ei vaivaudu panostamaan ruuhkan poistamiseen (esim. kaksi myyjä jutustelee keskenään sen sijaan, että tulisivat kassalle). Niinpä Jakosuon toteamus ei yllätä:

"Niille toimipaikoille, joiden asiakastyytyväisyys oli erityisen korkea, olivat ominaisia yhteiset ja asiakkaiden tyytyväisyyteen tähtäävät toimintatavat, tavoitteellinen toiminta, avoimuus sekä kokemukset kohtuullisista työpaineista. Toimivan yhteistyön ansiosta henkilöstö noudatti yhteisesti sovittuja käytäntöjä, eivätkä eri ryhmät tavoitelleet omaa etuaan. Toimipaikassa osattiin myös reagoida nopeasti ja joustavasti asiakkaiden toiveisiin."

Klikkaus vain

Sähköpostitse tehtävät kuluttajatutkimukset ja -kyselyt ovat viime aikoina lisääntyneet selvästi. Onhan niissä näkyviä etuja verrattuna esimerkiksi puhelinkyselyihin: pienillä kustannuksilla voidaan tavoittaa iso joukko potentiaalisia vastaajia, ja suomalaiseen luonteenlaatuun varmaankin sopii anonyymi vaihtoehtojen klikkailu.

Olettaisin silti, että moni kyselyjen teettäjäkin suhtautuu sähköpostisysteemeihin kriittisesti. Itse olen joskus lupautunut vastailemaan ainakin IRO Researchin kyselyihin, ja sieltä sitten tulee sähköpostiin silloin tällöin esimerkiksi Helsingin Sanomissa ollutta mainontaa kartoittavia kyselyitä. Tänään tipahtaneessa kyselyssä selvitettiin Orionin mainontaa ja jokin aika sitten kysymykset koskivat Helsingin seurakuntayhtymän Armo-kampanjaa.

Noihin kyselyihin vastaaminen on helppoa, jopa liian helppoa. Sen kun vain napsii vaihtoehtoja sen enempää miettimättä. Avoimiin kysymyksiin ei jaksa miettiä vastauksia, koska haluaa vain päästä nopeasti kyselyn loppuun. Jos jokin keskeyttää kyselyyn vastaamisen, niin koko touhu jää kesken tai sitten vain vielä nopeammin klikkaa vaihtoehdot läpi. Kukaan ei ole millään lailla kontrolloimassa, onko vastauksissani mitään tolkkua tai keskitynkö niihin lainkaan. Jos tulee jokin tekninen ongelma, hermostun ja vastaaminen loppuu siihen.

Totta kai myös "perinteisin" menetelmin tehdyissä kuluttajakyselyissä on ongelmansa, mutta nettikyselyt tuntuvat vielä arveluttavammilta näin perusvastaajan silmiin. Mutta kuten totesin, niin olettaisin kyselyitä teettävien firmojen tiedostavan sähköisen maailman ominaispiirteet ja osaavan myös laatia (tai laadituttaa) kyselyt sen mukaan. Samoin tietysti myös vastauksiin tulisi suhtautua hieman toisesta näkökulmasta kuin vaikkapa henkilökohtaisen kontaktin kautta saatuihin tuloksiin.

---

Jostakin syystä isoveli-Blogger epäili tätä blogia spämmiblogiksi muutama päivä sitten. Nyt epäilyt ovat hälvenneet: "Your blog has been reviewed, verified, and whitelisted so that it will no longer appear as potential spam". Voin siis huoletta jatkaa kulutuskommentointia!

Palvelu palkitaan

"Paskan myivät, mutta palvelevat niin hyvin, että saavat anteeksi", toteaa Virkanainen kirjoittaessaan saamastaan palvelusta.

Suomalainen palvelu ja sen taso puhututtaa aina. Silti yritykset eivät vieläkään ole tuntuneet ymmärtävän, miten suuri merkitys on hyvällä palvelulla. Vaikeampi vain on määritellä, mitä se hyvä palvelu itse asiassa on, sillä se omatkin odotukseni palvelulle vaihtelevat suurin piirtein myyjän, kaupan, tarvittavan tuotteen (tai palvelun) sekä mielialan mukaan.

Päivittäistavarakaupassa ei odota järin suurta palvelua. Sen sijaan erikoisliikkeessä, ravintoloissa tai esimerkiksi kampaajalla palvelun merkitys korostuu. Silloin haluan, että myyjä kuuntelee toiveeni ja vastaa niihin asiallisesti.

Toisaalta joskus olen esimerkiksi pienestä vaateputiikista lähtenyt kiusaantuneena tuputtavan myyjän vuoksi. Jos sanon, että olen katselemassa, niin en todellakaan halua, että myyjä väen väkisin yrittää kaupata minulle jotakin kolttua.

Olen itsekin ollut kesätöissä siellä tiskin toisella puolella. Muistelen, että näissä muutamissa yrityksissä vain ravintolassa erityisen muistutettiin hyvästä palvelusta ja sen merkityksestä. Parissa muussa vähittäismyyntiä harjoittavassa firmassa taas panostettiin kyllä esimerkiksi kassajärjestelmän opettamiseen, mutta kukaan ei parikymppiselle tytölle sanonut, että hymyllä ja anteeksipyynnöllä voi korvata sitä mielipahaa, jota kiireinen asiakas kokee joutuessaan odottelemaan kassaneidin harjoitteluvaiheessa.

Toisilta ihmisiltä hyvän palvelun tarjoaminen sujuu luonnostaan, toiset eivät sitä opi koskaan. Olen valmis palkitsemaan hyvästä palvelusta palaamalla liikkeeseen uudelleen ja toisaalta saatan myös kertoa siitä muillekin. Todella huonosta palvelusta tilitän ihan varmasti tuttaville, ja jos vain suinkin vaihtoehtoja löytyy, niin en kyseiselle myyjälle enää ropojani kanna.

Parempi ostos, osa 4

Maailman AIDS-päivän kunniaksi nostan esiin kondomit. Kuluttajanäkökulmasta kyseessä on mielenkiintoinen tuoteryhmä: varsin yksinkertainen perustuote on versioitu monin eri tavoin (värejä, makuja, muotoja, kokoja, nystyröitä ja malleja on tarjolla runsaasti) ja brändejä on paljon.

Koska kondomien miellyttävyys on käyttäjästä kiinni, en ota kantaa siihen, onko joku kondomi toista parempi. Tarkan euron kuluttajana olen sen sijaan seurannut kondomien hintakehitystä.

Havaintojeni mukaan halvin kaupoista saatava kondomi löytyy Lidlistä: kyseisen kaupparyhmittymän 12 kappaleen paketti maksaa 2,99 euroa (eli 0,25 e/kpl). Kappalehinnaltaan viitisen senttiä kalliimpi, mutta siis edelleen edullinen vaihtoehto on Protex-merkki, jota myydään ainakin S-marketissa: 10 kappaleen hinta on 2,95 euroa.

Normaali viiden kappaleen kondomipaketin hinta on noin kolme-neljä euroa (n. 0, 60-o,80 e/kpl). Kymmenen varmuusvälinettä saa yleensä hieman alhaisemmalla kappalehinnalla, ja tietysti taas isompia eriä vielä edulliseemmin. Erikoisemmat muotoilut ja muut lisätekijät tekevät luonnollisesti kondomeista kalliimpia, joten kappalehinnat voivat kohota korkeiksikin.

Kondomit sisältävät normaalisti kaseiinia eli lehmänmaidon proteiinia. Tämän vuoksi vegaanit eivät suosi yleisimpiä "ruokakauppakondomeja". Kaseiinittomia kondomeja ovat ainakin Condomi-kondomit (nettisivu ei taida toimia ongelmitta kaikilla selaimilla), joita myydään apteekeissa, seksikaupoissa (mm. SinCity) ja Ekokauppa Ruohonjuuressa.