Eilinen Hesari kirjoitti (D4-5, toimittajana Ritva Liisa Snellman), kuinka luksustuotteiden myynti kasvaa vähitellen myös Suomessa. Jutussa todettiin, että moni ylellisyysmerkki on kärsinyt inflaation, kun myös tavikset ovat innostuneet ostamaan kyseistä brändiä. Esimerkkinä käytetiin Burberryä: kun englantilaispissikset innostuivat ruutukuosista, niin kummasti merkin imago tipahti.
Varsin monien merkkien valmistajien, ihan niiden keskihintaisten tai vähän hintavampien, onkin varmasti hankalaa päättää, tavoitellaanko mahdollisimman laajaa ostajakuntaa ja otetaan riski siitä, että brändin arvo laskee. Tässähän esimerkiksi myyntipaikoilla on ratkaiseva merkitys: kun jonkun vaatteen saa Anttilasta, niin ei siinä tunnu olevan samaa hohtoa, kuin jos se ostettaisiin esimerkiksi merkin omasta kaupasta.
Oma aiheensa on tietysti luksusmerkkien piraattituotanto, jota HS:n jutussa käsiteltiin. Asiaa sivusi myös Artekin toimitusjohtaja
Mirkku Kullberg Arno Nybergin haastattelussa, jonka puolella korvalla kuuntelin tänään YleQ:lta. Kullberg totesi uskovansa ihmisten haluun ostaa aitoja merkkejä sen sijaan, että ostettaisiin halpoja huonekalukopioita.
Tuoteväärennöksillä taitaa olla tätä nykyä niin huono kaiku, että ihmettelen, miksi kukaan edes hieman käyttämistään brändeistä välittävä ihminen ostaisi piraattituotteen. Ennemmin sitä ostaa sen rehellisesti merkittömän (ja vaikka halvan), kuin feikkilogolla koristetun, jos siihen aitoon luksukseen ei ole varaa.