Parempiin bileisiin

Tällä kertaa väki lisääntyy ja bileet paranevat: kulutusaiheet siirtyvät nyt Kulutusjuhla.com -osoitteeseen ja samalla kirjoittajamäärä moninkertaistuu. Tämä blogi lopettaa päivittymisensä, ja vanhat tekstini on siirretty Kulutusjuhlan arkistoihin.

Tervetuloa mukaan kekkereihin!
(Päivitättehän myös omat linkkinne. Blogilistalla Kulutusjuhla löytyy tietysti myös tilattavaksenne!)

Lisäys helmikuussa 2007:

Omaan blogeihin ja kuluttamiseen keskittyvään blogiini voi toki myös vilkaista:
Mari Koo - Blogeja, kulutusta ja jatko-opintoja

Päivänpolttava uutiskatsaus

Tämä on näitä päiviä, kun tuntuu, että kuluttajuutta sivuavia uutisia puskee joka puolelta. Jos siis kokoaisi ne tänne:

Viime vuonna puhuimme puhelimiin halvemmalla ja laajakaista raksuttaa edullisemmin kuin vuonna 2004 , kertoi Liikenneministeriö. "Vuonna 2005 keskimääräinen matkapuhelun minuuttihinta oli yli 27 prosenttia halvempi kuin edellisvuonna. --- Suurimpien operaattoreiden laajakaistayhteyksien kuukausimaksut ovat viime vuoden aikana alentuneet keskimäärin 14 prosenttia."

Suomen Kauppakeskusyhdistys ry (Suomi on kyllä yhdistysten luvattu maa, täytyy taas se myöntää) mainostaa, kuinka kauppakeskusten myynti kasvoi viime vuonna kymmenen prosenttia. Suomen koko vähittäismyynti kasvoi viisi prosenttia.

Pikaluottojen arveluttava markkinointi saa jälleen palstatilaa, tällä kertaa STT:n tuottaman velkaneuvojan haastattelun avulla.

Toisaalta kotitalouksien luotonottointo on ennustusten mukaan hiipumassa.

Kesärenkaita myydään laajalla hintahaitarilla: "Rengastyypistä ja ostopaikasta riippuen hinnat saattavat olla jopa kaksinkertaiset, selviää Länsi-Suomen lääninhallituksen tekemästä vertailusta."

Mainontaan panostettiin viime vuonna kolme prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. "Yritysten satsaukset hakemistomainontaan, tapahtumamarkkinointiin ja myymälämainontaan kasvoivat, mutta panostukset sponsorointiin ja messuihin vähenivät."

Ylellisyyttä tavoitellen

Eilinen Hesari kirjoitti (D4-5, toimittajana Ritva Liisa Snellman), kuinka luksustuotteiden myynti kasvaa vähitellen myös Suomessa. Jutussa todettiin, että moni ylellisyysmerkki on kärsinyt inflaation, kun myös tavikset ovat innostuneet ostamaan kyseistä brändiä. Esimerkkinä käytetiin Burberryä: kun englantilaispissikset innostuivat ruutukuosista, niin kummasti merkin imago tipahti.

Varsin monien merkkien valmistajien, ihan niiden keskihintaisten tai vähän hintavampien, onkin varmasti hankalaa päättää, tavoitellaanko mahdollisimman laajaa ostajakuntaa ja otetaan riski siitä, että brändin arvo laskee. Tässähän esimerkiksi myyntipaikoilla on ratkaiseva merkitys: kun jonkun vaatteen saa Anttilasta, niin ei siinä tunnu olevan samaa hohtoa, kuin jos se ostettaisiin esimerkiksi merkin omasta kaupasta.

Oma aiheensa on tietysti luksusmerkkien piraattituotanto, jota HS:n jutussa käsiteltiin. Asiaa sivusi myös Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg Arno Nybergin haastattelussa, jonka puolella korvalla kuuntelin tänään YleQ:lta. Kullberg totesi uskovansa ihmisten haluun ostaa aitoja merkkejä sen sijaan, että ostettaisiin halpoja huonekalukopioita.

Tuoteväärennöksillä taitaa olla tätä nykyä niin huono kaiku, että ihmettelen, miksi kukaan edes hieman käyttämistään brändeistä välittävä ihminen ostaisi piraattituotteen. Ennemmin sitä ostaa sen rehellisesti merkittömän (ja vaikka halvan), kuin feikkilogolla koristetun, jos siihen aitoon luksukseen ei ole varaa.

Velkaa velkaa, enemmän velkaa

Tilastokeskuksen tämänpäiväisen julkistuksen mukaan velkaantuneiden kotitalouksien määrä ei ole viime vuosina muuttunut. Sen sijaan 25-44-vuotiaiden talouksissa asuntovelkaisuus on lisääntynyt ja velkasummat kasvaneet:

"Vuonna 2004 vähintään sadantuhannen euron suuruiset velat oli 18 prosentilla 25-34-vuotiaista ja 15 prosentilla 35-44-vuotiaista velallisista talouksista. Vähintään 100 000 euron suuruisia velkoja oli muissa ikäryhmissä vain 4-5 prosentilla ja alle senkin."

Tilastokeskuksen mukaan velallisten enemmistön velanottoa voidaan pitää maltillisena. Velkamäärät jäivät keskimäärin alle 30 000 euron kotitaloutta kohti. Kuitenkin asunnonhankintaiässä olevilla kotitalouksilla velkarasite oli paljon keskimääräistä suurempi.

Euro ja talous -julkaisussa ekonomisti Risto Herrala (PDF-teksti) kirjoitti, että tällä vuosikymmenellä suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt ripeästi.

"Yksi velkaantumisen kasvun indikaattori on velallisten kotitalouksien mediaanivelan kasvu noin 10 000 eurosta 20 000 euroon vuosien 1989 ja 2003 välillä. Samaan aikaan velallisten kotitalouksien mediaanivelkaantumisaste nousi 50 prosentista 60 prosenttiin. Velallisten kotitalouksien keskimääräisen velan suhde keskimääräiseen tuloon suureni noin 90 prosentista 120 prosenttiin."

Kansainvälisessä vertailussa tilanne ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen. "Velallisten kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista oli Suomessa vertailumaihin nähden keskimääräinen."

Aamulla kuuntelin YleQ:n radiotoimittajien jutustelua velkaantumisesta. Naistoimittaja epäili, että yksi syy suurentuneisiin velkoihin on euron tulo. Hän uskoi, etteivät ihmiset hahmota, kuinka suuri summa 200 000 euroa todella on.

Ehkä sillä jonkinlainen vaikutus on, mutta luulisin, että ihmiset jollain tasolla silti osaavat hahmottaa rahat ja summat. Jos oma palkka on 45 000 euroa vuodessa, niin kai sitä tajuaa, että 200 000 euron velkaa saa lyhennellä pitkään ja hartaasti?

Rehellinen yritys saa arvostusta

Kuuntelin tänään Paola Suhosta, IvanaHelsinki-merkin takana olevaa suunnittelijaa, eräässä tilaisuudessa. Suhonen puhui tulevaisuuden trendeistä ja tietysti myös muotoilusta, mutta erityisesti jäi mieleeni toteamus siitä, miten merkityksellistä yrityksille olisi olla rehellisiä.

Paola Suhonen totesi, että monen yrityksen nykyisin harjoittama mainostus omasta eettisyydestään ja ekologisuudestaan tuntuu ennen kaikkea mainostukselta: jos tuotteet valmistetaan jossakin kaukomaassa hieman hämärissä olosuhteissa, niin ei rahalahjoitus lasten koulutuksen kehittämiseen tee yrityksestä yhteiskuntavastuullista kuluttajien silmissä.

Jos siis halutaan kilpailla hinnalla, niin tehtäisiin sekin sitten reilusti. Kuluttajat kun arvostavat nimenomaan tätä rehellisyyttä: jos tuntee tulleensa jollain lailla huijatuksi ostoksissaan, pettyy karvaasti, ja asiakassuhde on mennyttä.

Suhonen uskoi, että tulevaisuudessa brändien on yhä tarkemmin jakaannuttava niihin, jotka kilpailevat tunteella ja niihin, jotka kilpailevat hinnalla. Tunne jakaantuu nautiskelija- ja anarkistikuluttajiin ja hinta vastaavasti halpa- ja kalliskuluttajiin. Kuluttaja voi tietysti elämäntilanteestaan, tuotteesta tai ostohetkestä riippuen kuulua eri luokkiin, mutta yritysten olisi kohdennettava tuotteet selkeästi jollekin näistä neljästä ryhmästä.

Suomalaisesta nykymuotoilun uudesta tyylisuunnasta puhuttaessa Paola Suhonen käytti nimitystä fennofolk. Fennofolkissa näkyy esim. kodikkuus, lämpö ja käsintehdyn leima sekä "tuotteiden takana seisominen" eli mm. eettis-ekologiset arvot. Samalla Suhonen painottu muotoilun kaupallista merkitystä ja sitä, kuinka muotoilun tulee tuottaa mielihyvää.

---

Muista blogeista:

Pagisija on saanut näytteen terveysvaikutteista jogurttia. Cybbis kuunteli vakuutusyhtiön tarjouksen, muttei vaihtanut vakuutustaan. Tiina Kaarela ei tykkää Philipsistä. PA muistelee lapsuudessaan saamiaan rahoja.

Lisäksi tiedoksi, että lisäilin omaan materiameemi-tekstini loppuun muita blogeja, joissa tähän brändilistaukseen on osallistuttu (lista lienee hyvin vajavainen, mutta täydennetään tarpeen mukaan).

Siru aiheuttaa ongelmia

Kun sirukorteilla rahan nostaminen muuttui helmikuun alussa niin, ettei rahaa enää automaatilla tipu kuin sitä sinistä korttiaukkoa käyttämällä, kirjoittelin sirujen heikohkosta kestävyydestä.

Maaliskuun alussa oma, pari kuukautta vanha kortin siru olikin jo saanut sellaisen naarmun, ettei se toiminut enää missään (kortti oli illan ilman suojaa käsilaukun taskussa ja siellä sen kolhun kai sai). En siis saanut nostettua käteistä rahaa lainkaan sen viikon aikana, jonka odotin uutta korttia.

Tämä tietysti oli pientä, mutta nyt olen huomannut pari muutakin ongelmaa sirun kanssa. Viime viikolla Sellon Indiskassa kortti ei toiminut: myyjän mukaan nimenomaan Osuuspankin uudet sirukortit eivät suostu toimimaan maksuvälineinä.

Lauantai-iltana Hakaniemen Rytmi-baariin mennessä ovella tervehti lappu, jossa kerrottiin, ettei sirulla varustetuilla korteilla maksaminen onnistu. Niin asiakkaat joutuivat menemään ulos nostamaan käteistä läheiseltä pankkiautomaatilla (tai lainaamaan toisiltaan euroja).

Lieneekö näitä sirujen käyttöongelmia yleisemminkin vai onko kyse vain yksittäistapauksista, joissa liikkeen systeemit eivät jostain syystä toimi yhteen pankin järjestelmien kanssa?

Jotta ei menisi aivan sirujen negatiivisten puolten luetteluksi, niin positiivista on ollut se, että muutamissa liikkeissä (esim. Kenkämarski) olen sirun ansiosta voinut maksaa ostokseni käyttämällä tunnusluvun naputtelua.

---

Myös Antti Vähä-Sipilä kirjoittaa kortilla maksamisesta (kiitos Jannelle blogivinkistä!). Asiakaspalvelublogissa pohditaan luonnollisesti hyviä ja huonoja asiakkaiden ja myyjien kohtaamisia. Olutblogi on tietysti monen kyseisestä juomasta kiinnostuneen kuluttajan lukemistoa. Marjut vinkkasi Vapaa-aikavirastosta, josta löytyy kattavasti tietoa ja myös esimerkiksi asiakaskommentteja Suomen ravintoloista.

Materiameemi

Tiia käynnisti kulutusjuhlijan unelmameemin, eli nyt pitäisi kehuskella suosikkituotteita. Tehtävänanto: "Luettele 5-10 tuotetta, joita sinulta löytyy AINA kotoasi. Mieluiten tiettyjä tuotemerkkejä, ettei mene perustuotteiden luettelemiseksi ("joo, mulla on aina sukkia ja hammasharja kotona"). Kerro myös lyhyesti, miksi juuri listaamasi tuotteet / tuotemerkit."

Kuten muillakin meemin osallistuneilla, ovat nämä tuotteet myöa minulla luonnollisesti elintarvike- ja hygieniapuolta. Tässä tämän hetken suosikkeja:

1. Pakkasmarjan mustikkapakasteet. Eipä tullut viimekään syksynä käytyä mustikkametsässä, eikä omaan pieneen pakastimeen edes mahtuisi mahtavaa marjasatoa. Mustikoita sotketaan niin kaurapuuroon, rahkaan kuin talkkuna-marjakeitto-mössöön.

2. Schwartzkopfin Osis-kuituvaha. Kampaamotuotteena maksaa tietysti vähän enemmän, mutta on riittoisa ja toimiva tukkani muotoilija. Käytössä myös saman sarjan hiuslakka.

3. Reilun kaupan kahvia. Omatunto ei enää salli minkään muun kahvin ostamista (hetkittäin on yritettävä olla eettinen kuluttaja), ja sinkkutaloudessa pikkupaketti onkin aivan sopivan kokoinen. (Kahvi puuttuu kuvasta, koska olen ottanut paketin pois pahvikääreistä.)

4. Tämän hetken suosikkini ripsiväreistä on kumiharjalla varustettu Nivean Lash Revolution. Saa helposti ja nopeasti riittävästi väriä ripsiin.

5. Tuubissa myytävä tomaattisose. Rainbow taitaa olla useimmiten ostamani merkki.

Esimerkkejä muista tuotteista, joita hyllyistäni on mielellään löydyttävä, mutta joissa merkillä ei niin väliä: nenäliinoja, maitorahkaa, giniä, tonicia, olutta, viiniä, chai latte -tee, pakastekasviksia ja sämpylöiden leipomistarvikkeita (jauhot, hiivat jne).

---

Lisäys 29.3. eli muita blogeja, joissa meemi on kiertänyt:
Matkalla, Kukkamaa, Pagistaan, Realistisen optimistin vuodatus, Pala maailmaani, Oisko ittestäs kivaa, Marginaali ja Z- hän kääntää kylkeä.

Pistä kommentti, jos olet meemiin vastannut, mutta blogisi puuttuu listauksesta: mielelläni kokoan kaikki vastanneet tänne.

Lisäys 4.4.: Materiameemittelijöinä Veloena, Pauliina, Kervå & Wanhapiika.

Viikkorahojen tuloerot tasoittuivat

Eilen uutisoitiin YIPPEE-tutkimus, josta otsikoihin nousi erityisesti se, että nykynuoret käyttävät nettiä yhteydenpitoon kavereiden kasvokkain tapaamisen sijaan. Itse kiinnitin huomiota siihen, että tyttöjen ja poikien saaman viikkorahan määrän ero on kadonnut:

"7-16-vuotias saa kuukaudessa käyttöönsä noin 17 euroa omaa rahaa, mikä on kutakuinkin sama summa kuin kaksi vuotta sitten tehdyssä edellisessä tutkimuksessa. Tuolloin tytöillä oli kuitenkin käytössään keskimäärin neljä euroa vähemmän kuin pojilla, mutta nyt ero on kuroutunut umpeen.

Lapset päättävät itsenäisimmin makeisten, limsojen ja välipalojen ostamisesta, suurissa hankinnoissa vanhemmat ovat päättäjiä."

Omassa nuoruudessani ja kodissani tilanne taisi olla suurinpiirtein sama, mutta saamani rahasumma oli vaatimattomampi. Enkä alle 10-vuotiaana saanut mielestäni minkäänlaista viikkorahaa, ellen aivan väärin muista. Perheessämme ei tainnut lapsilla olla sukupuolten välisiä tuloeroja: luulen, että sain rahaa samalla tavalla kuin veljeni, ja tiettyihin hankintoihin, kuten cd-soittimeen tai vastaavaan, rahaa piti itse säästää.

Varsinaisten kotitöiden tekemisestä (siivous, leipominen, polttopuiden pinoaminen yms.) ei kodissani palkkioita maksettu. Maatilalta löytyi toki myös sellaisia tehtäviä, joista sitten sovittiin jopa ihan rahapalkat.