11.9.05

Mitä ruoka saa maksaa?

Usein ihmettelen sitä, kun keski- tai hyvätuloinen ihminen tuskailee, miten ruoka on nykyään kallista. Kun ennen kuulemma juuri se juusto oli edullisempaa eikä sokerikaan maksanut niin paljon ja hyvää leipää sai halvalla. Ruuan kallistumisesta sitten syytetään joko viljelijöitä, teollisuutta, vähittäiskauppaa tai euroon siirtymistä.

Kotitaloudet kuitenkin käyttävät elintarvikkeisiin selvästi pienemmän osan tuloistaan kuin vaikkapa pari vuosikymmentä sitten. Tilastokeskuksen vuoden 2001-2002 tilastojen mukaan elintarvikkeiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista oli 13,2 prosenttia, kun 1980-luvulla luku oli melkein 20 prosenttia.

Elintarvikkeiden hintoja on kuitenkin helppo syyllistää, jos halutaan puhua elämisen kallistumisesta. Useimmat käyvät suhteellisen säännöllisesti ruokakaupassa ja tiettyjen elintarvikkeiden hinnat ainakin kuvitellaan muistettavan. Sitten helposti yleistetään sen yhden tai kahden elintarvikkeen hinnan kohoamisen vuoksi, että kaikki on kallistunut.

Monen mielestä ruuan tulisi myös aina olla halpaa. Etelänmatkan jälkeen ihastellaan, miten siellä oli halpoja tomaatteja, mutta ei osata ajatella, miten erilaista on tuottaa tomaatteja Espanjassa kuin Suomessa. Kovaan ääneen myös kauhistellaan sitä, miten suomalaiset elintarvikevalmistajat lopettavat tehtaitaan ja siirtävät toimintaa Baltiaan, vaikka itse on arkisissa ostoksissa siirrytty ulkomaiseen juustoon ja jäätelöön, kun se on niin paljon halvempaa.

Ruoka on kuluttajalle tietysti paljon muutakin kuin hintakysymys tai makuasia. Ja moni tekee ruokaostokset sen kummemmin pohtimatta hintaakaan. Itselleni ruokakaupassakin on silti kyse on myös mielikuvista, terveellisyydestä, ekologisista ja eettisistä valinnoista.

Nyt, kun oma taloudellinen tilanteeni on hyvä, niin elintarvikkeet ovat osio, josta ei tässä kotitaloudessa haluta pihtailla. Enkä suostu valittamaan, miten kallista ruoka on. Säästämme ennemmin jostain muusta kuin arkisista nautinnoista, sillä se sopii meidän ajatusmaailmaan ja arvoihimme, jotka taas määrittävät kulutusvalintoja.

Kahden hengen taloutemme käyttää päivittäistavaraostoksiin (joka sisältää tietysti myös ei-syötäviä asioita, kuten vessapaperia) ehkä noin 90 euroa viikossa eli henkilöä kohden noin seitsemän euroa päivässä. Summa ei mielestäni ole kovin suuri, sillä syön yleensä töissäkin omia eväitä ja myös mies syö tällä hetkellä kotona, joten lounaat sisältyvät siihen seitsemään euroon. Silti tästä kulutuksesta voitaisiin tinkiä, jos haluaisimme (esimerkiksi voisimme elää ilman tuoremehua, karkkeja, keksejä, juustoa, jogurttia ja olutta, hedelmien sijaan voisin syödä enemmän porkkanoita, miehen ei tarvitsisi ostaa pakastepizzoja, leivänkin ostamisen voisi lopettaa kokonaan...).

Suomalaisista kulutustutkijoista ainakin Johanna Mäkelä on tutkinut paljon ruokaa ja syömistä. Suosittelen tutustumaan, jos ruuan sosiologiset näkökulmat kiinnostavat!

4 Kommentit:

At 11:20 ap., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tietoliikenne-, asumis- ja energiakulujen osuus taas ovat vastaavasti noussut 10,2%. Ei ruokakulujen osuuden pieneneminen välttämättä tarkoita sitä, että ruoka olisi suhteessa halventunut. Ruoka on kuitenkin se, mistä on helpoin tinkiä muiden kulujen hyväksi. Paremman kuvan hintatasosta kertoisi, se mitä tuolla %-osuudella on kaupasta saanut (kulutustilastot). Tuloerojen suureneminen vaikuttaa myös %-jakautumaan jne. Jos saan 1000 euroa kuukaudessa käteen menee minulla 15 - 20 % tuloista ruokaan, jos olen työmarkkinatuella 40 - 55 %, vaikka molemmissa tapauksissa käytän rahaa ruokaan saman verran.

 
At 11:49 ap., Blogger Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Ääh, ilmaisin itseäni vähän huonosti. En siis todellakaan ajatellut, että ruoka olisi suhteessa halventunut. Lähinnä halusin nostaa esiin sen, että ruokakuluista on helppo "valittaa", eikä esimerkiksi kasvaneista energiakuluista (vaikka sähkösopimuksia kilpailuttamalla voisi säästää selvästi, mutta silti harva on kilpailuttanut sähköään).

Ja puhuin nimenomaan keski- tai hyvätuloisista ja heidän suhtautumisestaan: ymmärrän varsin mainiosti, että pienituloisena joutuu tosissaan pohtimaan myös ruokakuluja (olenhan itsekin ollut pienituloinen).

Kuten kirjoitin, ruokalulut ovat kiinni jokapäiväisessä elämässä, joten siksi ne varmasti ovat tärkeitä ja ruuan hintaan kiinnitetään huomiota.

 
At 9:34 ip., Blogger Veloena kirjoitti...

Jaa-a, lieneekö sittenkään pienituloinen. kukaan pienituloinen tuskin kirjoittaisi, että "ruoka on kuitenkin se, mistä on helpoin tinkiä muiden kulujen hyväksi."

Ja meikäläinen kun kuvitteli, että syöminen on niitä harvoja asioita, joita ei voi jättää väliin ainakaan kroonisesti ;)

Itse miellän tuon just päinvastoin eli kaikista *muista* kuluista on helpompi tinkiä: ei ulkomaanmatkoja, ei kännykkää, ei muotivaatteita, ei sitä eikä tätä, mutta ruokaa pitäisi kaapissa olla, monipuolista, terveellistä ja eettistä. Totta kai jonkin verran kuussa menee tosiaan energiaan ja vesilaskuun, mutta niihinkin on todella helppoa vaikuttaa omilla käytännöillään.

Esim. sähkölaitteet kuluttavat usein suurimman osan koskaan kuluttamastaan sähköstä sen sijaan, että ne pistettäisiin kiinni käytön jälkeen. Valistunut kuluttaja purnaakin, jos laitteessa ei ole mahdollista sulkea sitä täysin tai laitteessa on digitaalinen kellotaulu (kuka tarvitsee kellon kymmeneen eri kodinkoneeseen, eikö yksi riittäisi?)

Ehkä ihmiset ovat piilokommunisteja, joiden mielestä ruoan pitäisi olla ilmaista, kun se on joka tapauksessa pahaa? (Kuten se aika usein on, jos ostaa huonointa laatua...)Hmm, ehkä ihmisille tekisi hyvää koettaa edes kerran elämässään viljellä projektiluontoisesti se porkkanapussi, niin näkisivät mitä kaikkea porkkanoihin sisältyy noin tuottajan kannalta.

Itse palstalla kaivellessa ei voi muuta kuin ajatella, että onneksi tällä ei tarvitse tulla toimeen yksinomaan. Kyllä siinä hymy hyytyisi, vaikka kesäkurpitsaa ja kurkkua on edelleen yli omien tarpeiden.

 
At 10:40 ip., Blogger Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Kun tuota anonyymin kommenttia miettii tarkemmin, niin hänhän toteaa itsekin, että ruokalaskun osuus pysyttelee suhteellisen samana, vaikka tulot muuttuisivat, eli "köyhempänänä" hän ei siis tingi ruuasta, vaan jostain muusta.

Veloen: Olen ihan samaa mieltä tuosta, että jokaiselle tekisi hyvää viljellä se porkkanapussi. Minäkin olen sen verran joutunut kasvimaalla tonkimaan, että ihan ilomielin maksan euron-pari kilolta porkkanoista!

Ja kyllä minäkin paljon mieluummin karsin jostakin muusta kuin ruuasta, laadukas ruoka on kuitenkin on niin paljon tärkeämpi kuin moni muu asia...

 

Lähetä kommentti

<< Home