4.9.05

Kauppaa kotioloissa

Päivän Hesari kirjoitti jutun verkostomarkkinoinnin kasvusta Suomesta. Tästä heräsi mieleen ajatus siitä, mitä ja miksi ihmiset ylipäätään haluavat ostaa tuttavaltaan, joka järjestää myyntitilaisuuden omassa tai jonkun toisen kodissa.

En ole itse tainnut osallistua mihinkään myyntitilaisuuteen. Joitakin tuote-esitteitä olen joskus saanut, mutta mitään en ole ostanut. Kuulemieni tarinoiden mukaan moni ei kehtaa lähteä kotimyyntitilaisuudesta ilman, että jotain ostaisi. Vaikka pitäisi myytäviä kynttilöitä rumina ja ylihintaisina tai pesuaineiden tehokkuus ei vakuuttaisi, niin on silti ostettava jotain, koska myyjä on tuttu tai ainakin tutuntuttu. Tähän se kuuluisa verkostomarkkinoinnin voima perustunee.

Toisaalta kotimyynti on kuitenkin helppo tapa tehdä hankintoja. Kun sitä pesuainetta pitää kuitenkin ostaa, niin kai sen voi sitten hankkia naapuriltakin. Ja rintaliivien ostaminen kaupassa ei useinkaan ole mitenkään mukava tilanne, joten se voi olla hauskempaa toteuttaa naisporukassa jonkun kotona.

Itse en kuitenkaan ainakaan toistaiseksi osaa kuvitella, että ostaisin esimerkiksi valtaosan kosmetiikasta verkostomarkkinoinnin kautta. Koen, että silloin valinnanvara olisi liian pieni. Suurempi tekijä lienee kuitenkin se, että kokisin kiusalliseksi tehdä kauppaa tuttavani tai ystäväni kanssa. Ennemmin ostan tuollaiset tuotteet joltakin "kasvottomalta" yritykseltä kuin kaveriltani. Silloin en koe esimerkiksi velvollisuutta asiakasuskollisuuden ylläpitämiseen.