Brändi kiinnostaa

Nyt.fi:n keskustelupalstalla kysellään suosikkibrändeistä. Mainintoja ovat saaneet mm. perinteisiksi suomalaisiksi mielletyt (Fazer, Finnair, Nokia, Marimekko, Hackman, Elovena, Olvi), hifimerkit (Genelec, Bang&Olufsen) ja kosmetiikka (Nivea, Body Shop). Myös esimerkiksi Alko saa suosiota.

Keskustelussa sivutaan sitä, vaikuttavatko brändit ostokäyttäytymiseen. Useimmat myöntävät, että kyllä vaikutusta on, mutta ehkei se aina näy hankinnoissa. Eli vaikka kaikki eivät erityisemmin pidä vaikkapa Ikeasta, niin silti he hakevat sieltä hyllyjä tai muuta tavaraa.

Lisäksi viesteissä nousee esiin myös kysymys siitä, onko suosikkibrändi se, jota ostaa vai se, jota haluaisi ostaa, jos rahaa olisi määrättömästi. Lähes jokainen oletettavasti valitsisi niitä korkeamman hintaluokan tuotteita, ellei hankintoja rajoittaisi oma varallisuus.

Toisaalta ihmisten brändimieltymyksiä lukiessa tulee mieleen, sanovatko ihmiset tiettyjä tuotemerkkejä suosikikseen ihan vain tottumuksesta tai siksi, että niin kuuluu sanoa? Esimerkiksi minun mielessäni Fazer ei nykyisin ole sen parempi karkkitehdas kuin virolainen Kalev.

Itselleni mieluisia brändejä on toki lukuisia alkaen Camperin ja Karhun kengistä ja päättyen Reilun kaupan banaaneihin. Mutta vaikka joku brändi aiheuttaa negatiivisiakin mielleyhtymiä (esim. Nike), niin ei se estä minua ostamasta kyseistä merkkiä, jos se nyt muuten vain on kaikinpuolin sopivaksi havaitsemani.

Kuten tuolla Nytin keskustelussa nimimerkki Probe toteaa, niin minullakin brändien käyttö lienee ennen kaikkea oman minäkuvan vahvistamista: Karhun tennarit tuntuvat enemmän minulta kuin Din Sko:n popot.