Tippaa mulle vähäsen

Ulkomailla juomarahan jättäminen on usein tavallista ja kuuluu palvelualojen kulttuuriin. Omalla reissullani Yhdysvalloissa opin hyvin nopeasti tarkistamaan, että taskussa oli tippaamista varten jatkuvasti dollarin seteleitä. Suomalaista tietysti hieman ärsyttää se, että tippiä on periaatteessa jätettävä, vaikka palvelu ei kovin kummoista olisikaan.

Kotimaassa tippaaminen on paljon harvinaisempaa. Kuulemani mukaan tiettyjen ravintoloiden vahtimestarit voivat tipeillä jopa tienatakin kohtuullisesti, mutta miten lienee muissa ammattiryhmissä? Juomarahan sanotaan meillä sisältyvän laskuun, joten suomalainen ei sitten sitä anna, vaikka palvelu olisi erityisen hyvää.

Suomessa tipin antamisen syynä ei onneksi siis ole se, että palveluammatissa toimivat saisivat näin edes jonkinlaisen palkkatason. Kysehän on ennen kaikkea siitä, että jos saa mielestään oikeasti hyvää palvelua, niin sen voi osoittaa pienellä rahallisella bonuksella laskun päälle. Luulisi näiden tippien kuitenkin edes hieman kannustavan myös tarjoilijoita ja muuta väkeä panostamaan palvelun laatuun.

Juomarahan jättämistä kuitenkin vaikeuttaa se, että yleensä maksan ostokseni pankkikortilla, eikä käteistä ole välttämättä mukana sopivaa summaa. Jotenkin tuntuisi oudolta pyytää pankkikorttia ojennellessa, että pyöristetään loppulaskua hieman ylöspäin.

Helpointa tipin antaminen onkin esimerkiksi vakiotaksimatkalla. Jos matka maksaa esimerkiksi 8,10 euroa, kuskille voi tyrkkäistä kympin setelin ja olla vaatimatta vaihtorahoja.

---

Muissa blogeissa kuluttamisesta:

Anada on innostunut aleostoksista ja Lidlin palvelusta. Cista toivoo syntymäpäivälahjaksi wc-pöntön kantta. Ugus on havainnut, kuinka Erittäin hieno suomalainen tervashampoo -pullon etikettiä on hienoisesti muutettu. Vapaaherra on osallistunut Lapin Kullan markkinatutkimukseen. Vuokraemo on päässyt sijoitusasuntoasioissaan niin pitkälle, että vuokralainen on löytynyt ja nyt lasketaan asunnosta tällä hetkellä kertyviä tuloja ja menoja.