Oman tarpeen mukaan

Viikonloppuna ostin pitkästä aikaa sipsipussin ilman, että oli tiedossa suurempia pippaloita. Syynä oli se, että havaitsin perunalastuhyllyssä olevan myös 70 gramman sipsipusseja tai 200 gramman maissilastujapakkauksia.

Pieni pussi riittää mainiosti yksinäiseen herkutteluun leffaa katsellessa tai oluen kanssa naposteltavaksi kaverin kanssa. Mitä sitä suotta ostamaan megasuperjättipussia, josta joko osa jää kuitenkin syömättä tai sitten napsii ne kaikki lastut suuhunsa ja tuntee pientä kaiherrusta omassatunnossaan liiallisesta sipsimätöstä.

Kovin helposti usein sortuu ostamaan ison pakkauksen sillä verukkeella, että esimerkiksi kilohinta on halvempi. Samoin lankeaa tekemään "kolme kahden hinnalla" -tyylisiä hankintoja, vaikka tarvitsisi oikeasti vain yhden. Toisinaan paljousalennukset eivät ole edes oikeasti alennuksia: myydään kolmea suklaapatukkaa eurolla, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että patukan yksittäishinta on 33 senttiä.

Nykyisin koetankin ajatella niin, että loppujen lopuksi on edullisempaa ostaa tarvitsemani määrä kuin liikaa. Maitopurkkini on puoli litraa, kananmunat neljän tai kuuden kappaleen rasiassa, juustopaketti sieltä pienimmästä päästä, kahvipaketti 250 grammaa. Eikä ole pakko ostaa kolmea sukkahousupakettia siksi, että ne saa kahden hinnalla, jos tarvitsen vain yhdet.

---

Sunnuntaisuomalaisen blogissa Petri Vähä kirjoittaa, miten EU:ssa ei nähdä tarpeelliseksi lapsiin kohdistuvan mainonnan sääntelyä lain keinoin, vaikka Vähän mielestä "mainossosetta" pitäisi rajoittaa. Digikossa Pirkka kyselee, mitä mieltä muut olisivat siitä, että yritykset vastaisivat heidän blogeissaan kirjoittamaansa kritiikkiin palveluista tai tuotteista.