Muiden ostokäyttäytymisen ihmettelyä

Eräs tuttava ostaa käsittääkseni kohtuullisen paljon vaatteita, ja usein hän myös piilottelee ostoksiaan mieheltään: ”Heikin kanssa oli puhetta, että säästetään ensi kesän matkaan, joten en oikeastaan olisi saanut ostaa uutta takkia. Mutta ostin kuitenkin, kun se oli niin hieno, ja piilotin sen heti kaappiin: otan sen sieltä kuukauden päästä ja väitän, että se on vanha ostos. Tyttärelle sanoin, että ei sitten kerrota isälle tästä takista.”

Minusta tämä on omituista. En siis ensiksi ymmärrä sitä, miksei takkiostosta voi jättää tekemättä, jos kerran on sovittu, että säästetään rahaa lomaan (kun kyseisellä naisella takkeja riittää). Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että ostoksia pitää piilotella toiselta. Molemmat ovat kuitenkin työssäkäyviä, joten ”omaa rahaa” on käytettävissä: jos takki on saatava, niin kai sen voi sitten vähentää jostain muusta kuin lomabudjetista.

Kyseiselle naiselle ostosten (nimenomaan kenkien ja vaatteiden) teko tuntuu olevan tärkeä mielihyvän lähde. Hän kertoo auliisti, mitä on ostanut, ja perustelut ostoksille ovatkin usein mielenkiintoisia: ”Siis onhan ne housut nyt liian pienet, mutta ne onkin motivaatiohousut laihduttamiseen!” Tai sitten: ”Sain alennuksella ne kengät, jotka tarvitsin, niin päätin sitten saman tien ostaa myös pari nättiä paitaa, kun rahaa jäi.”

Ostan minäkin vaatteita, itse asiassa liikaakin, mutta en kyllä koskaan sillä perusteella, että laihdun näihin farkkuihin sopivaksi. Tai jos saan jotain halvemmalla kuin suunnittelin, niin miksi ne säästyneet rahat olisi välittömästi käytettävä johonkin uuteen kangaskaistaleeseen?

---

Mila ehti jo kirjoittaa hyvän tekstin Sampo-pankin asiakaskeskustelujen nauhoituksesta ja siitä, millaista vahinkoa asian paljastuminen sekä huonosti hoidettu kriisiviestintä tekee asiakkaan silmissä. Ainakaan vielä edes Sammon www-sivulla ei sanota asiasta mitään: tosin lienee siellä viestintäosastolla nyt aikamoinen kiire, mutta kai sitä nyt tiedote olisi ehditty nettiin laittaa.